Ihan hyvää

| On
25.4.16




Blogini on jo pidemmän aikaan tehnyt hidasta kuolemaa ja olen huomannut, että mitä pidempään olen aukaisematta bloggeria sitä vaikeammalta tuntuu palata. Avaan hyvin vähän kannettavaa ollenkaan nykyään, oikeastaan vain silloin kun täytyy maksaa laskuja tai kirjoittaa blogia, koska molemmat vihaan hoitaa puhelimella (näissä vanhakunnon kymmensormijärjestelmä arvoon, heh) ja olen huomannut, että laskupino muistuttaa yhä useammin pisan kaltevaa tornia ennen kuin saan koneen avatuksi. Niin kuin tänäänkin, kun vihdoin päätin avata myös bloggerin.

Kysymys ei ole siitä ettei olisi mitään mistä kertoa, tai toisinaan siitäkin, mutta enemmänkin ajanpuute. Koska meillä ei nukuta päiväunia on ainoa aika blogille joko Ossin vapaapäivinä tai iltaisin kun lapset nukkuvat. Ossin vapaapäivisin olen itse usein töissä ja iltaisin nukuttaessani Viviania usein jään katsomaan puhelimella netflixiä aina nukahtamiseen asti. Yhä useammin unohdan kantaa kameraa mukanani. Olen nykyään kuitenkin sen verran vaativa blogini suhteen, että jos bloggaan haluan tehdä sen kunnolla, hyvillä kuvilla ja sisällöllä enkä sinnepäin. Joten ajan ja kuvien puutteessa on ollut yhä helpompi hiljetä.

Eikä ne ole ainoita syitä. Käyn tällä hetkellä läpi paljon isoja asioita, isoimpana varmaan oman tilanteensa hyväksyminen ja sen itselleen myöntäminen. On ollut hankala tulla kirjoittamaan arjesta, pohdinnoista tai yhtikäsmistään kun mieli on ollut harmaa. Mielenterveyttä käsittelevät aiheet ovat edelleen tabu, joita varsinkaan vanhempana harvoin uskalletaan mainostaa. Sitä syyttää jo itseään tarpeeksi, joten muiden negatiivisia kommentteja ei mielellään vastaanota lainkaan. Kertoako nyt ääneen olevansa jotenkin huonompi? Heikompi? Nähdäänkö minut vanhempana nyt eri valossa? Vanhemmuus on vain yksi sivu käsittelemistäni asioista, mutta iso tietenkin. Loppujenlopuksi kaikki mitä nyt olen, teen, koen ja vaikutan heijastuu lapsiini, heidän kasvatukseen ja arkeensa ylipäätään. Huomaan toisinaan kulkevani oravanpyörässä, tiedän mitä vaadin itseltäni ja lapsiltani kasvatuksen suhteen ja tunnen epäonnistuvani niissä päivittäin. Epäonnistuminen omissa tavoitteissa saa tuntemaan itsensä vaan niin surkeaksi. Sitten sitä löytää itsensä taas huutamasta vessassa, miettien miten onkaan taas tässä samassa pisteessä. Tiedän, että hölläämällä vaatimuksia ja olemalla armollisempi itselleni, pääsisin jo hyvään alkuun. Sitten kun lisätään henkinen hyväolo, uskon ettei minun tarvitse suuttua, itkeä ja turhaantua kaikesta. Kaikille.

Suurimmat ongelmat on kuitenkin minulla ihan itseni kanssa. Täytyisi lopettaa täysin ajattelu "Sitten kun" että olisin tyytyväinen. Tahdon myös oppia olemaan tyytyväinen ihan tavalliseen. Tähän asti olen kehittänyt ympärilleni aina jotain suurta, mullistavaa tai mitä tahansa tunteita herättävää. Kunhan voi tuntea jotain, vaikka negatiivistakin, että tietää olevansa elossa. 

Onko ihme ettei näistä asioista puhuta? Masentunutta käsketään ottamaan itseään niskasta kiinni, väsynyttä nukkumaan ja mielenterveysongelmista kärsiviä vanhempia kehotetaan olla tekemättä lapsia, ainakaan yhtään enempää. Ei tajuta, että siinä missä jalka voi olla poikki voi mieli mennä rikki ja molemmat vaativat hoitoa, eikä burana vie kipua pois. Tiedän silti olevani hyvä äiti, mutta ihan itseni vuoksi kaipaavani apua. Mielialani heittelee häränpyllyä ja uni ei auta väsymykseen. Viimein totuus kuitenkin iskostui päähäni edellisellä terapiaistunnolla. Jos yksi asia muuttuisi yön aikana ja aamulla asiat olisi paremmin, niin mikä muuttuisi? En osannut vastata, en silloin enkä nyt. Mutta sehän siinä onkin, kyse ei ole ulkoisista tekijöistä.

Pysähdytkö ikinä miettimään mitä kaikkea toisen ihmisen hymyn takana voi olla? Surullisimmat tarinat löytyy useimmiten hyvin harjoiteltujen, leveiden hymyjen takaa. Niiden, joille kuuluu aina ihan hyvää. 

Joten huomenna kun herään, jos jokin muuttuisi niin minulle kuuluisi ihan hyvää.





48 kommenttia on "Ihan hyvää"
  1. Sanaton oon näin rehellisen tekstin äärellä. :( Toivottavasti huominen jossain vaiheessa tuo sitä kaikkea hyvää sulle! ❤️

    VastaaPoista
  2. kosketti, erittäin tuttuja fiiliksiä. tsemppiä Salla <3!!

    VastaaPoista
  3. Voi salla ❤ haleja ihan suunnattoman paljon sulle❤ aurinko paistaa risukasaan vielä joskus, vaikka ei just nyt siltä tunnu <3

    VastaaPoista
  4. Salla <3
    Alkaen bloggaamisen vaikeudesta samaistun sun tekstiin ihan kybällä. Sä tuot ajatuksia todella hyvin ja rehellisesti esille. Oot ihana, voimaa ja kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Liisa kun jaksat aina jättää positiivisia, kannustavia kommentteja ❤️

      Poista
  5. <3 Rehellisyys on kaunista. Samaistuin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Voi Salla. Todella tuttuja tunteita. Sanoisin, että pitäisi vain hyväksyä olevansa juuri paras sinä sellaisena kuin olet. Mutta mikäs minä olen sanomaan, kun itsellä on samojen asioiden käsittely vielä aivan kesken. Omien puutteiden kanssa eläminen on musta todella hankalaa, kun päässä on mielikuva täydellisestä äidistä, "vaimosta" ja ihmisestä. Tsemppiä ja hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤️ Sen kaiken opettelu ei vasn ole niin helppoa

      Poista
  7. Nykyään tuntuu että meiltä äideiltä vaaditaan paljon. Ei lapset vaan me muut äidit. Kaikki puntaroi toisen äitiyttä ja valintoja äitinä. Sitä pyörittää arkea ja pyörittää pyörittää eikä osaa pysähtyä ennen kun täys stoppi tulee ja on ihan puhki. Aivan loppu. Itse koin sen viime syksynä.olin niin loppu viiden vuoden kotiäiti olemisena että lapset menivät osa aika hoitoon päiväkotiin. Siitäkin koin syyllisyyttä alussa koko ajan koska mietin mitä muut ajattelee. Nyt en. Koska oon huomannu että mulla on myös lupa levätä. Mulla on myös lupa olla vain jos en oo saanut nukuttua. On ihan ok katsoa joskus lastenohjelmia lasten kanssa vaikka kaks leffaa putkeen jos väsyttää. Ei se tuhoa lasten lapsuutta tai sitä millainen olen äitinä. Tsemppiä sinulle paljon <3 päivä vain ja hetki kerrallaan. Aina ei hymyilytä sekin on sallittua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, pitäisi lopettaa kilpailu,vertailu ja suorittaminen. Hyvä ettet syyllistä itseäsi, sä olet tehnyt valinnan joka palvelee teidän perheen hyvinvointia parhaiten! Tsempit❤️

      Poista
  8. Voimaa arjen keskelle <3 Minä sairastuin masennukseen lapsen syntymän jälkeen. Olen siitä kohtuullisen avoimesti kertonut ja saanut myös erilaisia . Myös blogissani käsittelen masennusta tai lähinnä sen aiheuttamia ajatuksia. Tällä hetkellä yli vuosi psykoterapiaa takana ja matkaa on vielä. Mutta olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja koittanut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, mikä ei ole helppoa ollenkaan. Pienin askelin ja omia voimavaroja kuunnellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samat tavoitteet mullakin.Tsemppiä sinnekin❤️

      Poista
  9. Salla tuhat halausta sinne! <3 Sä olet ihana.

    VastaaPoista
  10. Salla rakas. Olet niin asioiden ytimessä pohdinnoissasi. Olet halunnut muutosta, nyt olet sen huomioinut, ilmaissut sen, joten muutos sinussa on jo alkanut. Muista kuitenkin se, ettei muutos tapahdu heti. Matkasi johonkin on vienyt pitkän ajan - matka pois siitä vaatii myös pitkän ajan. Rakas ihminen - olet jo pitkällä. <3

    VastaaPoista
  11. Luin vaan pikasesti, pakko palata myöhemmin ajatuksen kanssa. Ihana teksti ja niin totta!! Tsemppiä sinne ja haleja ❤❤ -elena

    VastaaPoista
  12. Nimenomaan.
    On tabu, että vanhempi masentuu. Itse masennuin ja kaksi kuukautta oli aivan hirveää aikaa. En jaksanut tehdä mitään, poikani kanssa oleminen ahdisti.
    Ei kukaan voinut arvata, mitä käyn läpi.

    http://jonnadd.blogspot.fi/2016/04/tuore-aitiisa-ei-voi-olla-masentunut.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytyksenjälkeinen masennus on todella yleistä mutta kuitenkin liian vähän puhuttua. Hyvä jos voit jo paremmin❤️

      Poista
  13. Voimia sinulle, Hienoa kun kirjoitat tästä. Olisin kiitollinen jos kertoisit miten terapiaan pääsee ja mistä hait apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle tuli hyvä mahdollisuus tutun kautta. Oon vuosia ollut sellainen "pitäisi mennä" tyyppi, mutta jättänyt menemättä koska en ole jaksanut selvittää mistä hakea apua. Jos sulla on lapsia niin ensisijaisesti suosittelen olemaan perheneuvontaan yhteydessä❤️

      Poista
  14. Hymyn voima on uskomaton. Sillä voidaan todella huijaa kaikkia. Harva tosiaan miettii mitä se hymy oikeasti kätkee sinne taakseen. Minä tiedän, että se voi kätkeä todella synkkiä salaisuuksia. Tiedän myös, että hymy voi olla selviytymiskeino. Kun hymy pettää, saattaa ihminen romahtaa. Ihana ja rehellinen teksti. ❤️ Toivon, että pian on paljon ihania päiviä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tavallaan se väkisin väännetty hymy auttaa jaksamaan ja siihen aina välillä uskoo itsekin. Kiitos paljon ❤️

      Poista
  15. Tiedän ja ymmärrän mistä puhut ja kiitos, että puhut. Itse olen käynyt myös suuren mielenterveysmylläkän läpi. Kaikki alkoi pahasta anoreksiasta kera masennuksen tuoden lisänä ahdistuneisuushäiriön, viiltelyn ja itsemurhayrityksen. Nyt tilanne on kuitenkin hyvä, odotan esikoistani ja olen lähes irti lääkityksestäni. Tiedän ihmisten paheksuvan minua, miksi hankin lapsia kun olen itsekkin ollut niin rikki. Haluan peitellä totuutta ja esittää normaalia. Ei se kuitenkaan mene niin. Joten kiitos sinulle ettet peittele! Ehkä sain tästä itsekkin voimaa olla sinut itseni kanssa ja hyväksyä se, että minusta tulee vielä hyvä äiti kaikesta huolimatta :) Voimia sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susta tulee ihan varmasti hyvä äiti! Ainoa kenen kuuluisi hävetä on ne jotka katsovat paheksuen. Tsemppiä ja voimaa arkeen<3

      Poista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9