Vivian 9kk

| On
30.3.16
Mitä kauemmin olen poissa blogin parista, sitä vaikeampi tänne on palata. Ei sillä, että tämä ei enää kiinnostaisi, kiinnostaa se. Kiinnostaa sen verta paljonkin, että on hankala kirjoittaa mistään jos tuntuu, ettei ole oikein mitään annettavaa. Aikaa on niin rajallisesti, että ajatustyölle ja kuvaamiselle ei ole minuuttiakaan ja iltaisin kun viimein saan lapset nukkumaan avaan netflixin ja nukahdan kännykkä kädessäni. Ehkä tämä väsymys helpottaa, uhma rauhoittuu ja elämä tasapainoittuu, ehkä. Toivon. 



Viviankin täytti yhdeksän kuukautta. Siis y h d e k s ä n. Omanlaisen kriisinsä sekin toi, kun neljää päivää ennen äitiysloman päättymistä tajuan sen ylipäätänsä päättyvän ja että mun olisi varmaan syytä ilmoittaa töihin etten palaa. Nyt yritän edelleen vaan hyväksyä sen, että vauvavuosi on vain hujahtanut ja enää pari kuukautta kun kuopukseni saavuttaa maagisen yhden vuoden iän. 

Yhdeksän kuukautta vanha Vivian on hyvin kiinni meissä vanhemmissa, nauraa paljon ja omistaa jo omanlaisensa huumorin. Hän ihailee veljeä ja niin kauhean kovasti olisi aina ryömimässä perässä. Hän myös nousee kaikkialle ja pää kopisee--- koko ajan. Sinänsä hassua kirjoittaa kuukausipostausta näin myöhässä, kun osa nyt opituista taidoista taitaa mennä kymppikuukausipostaukseen. Kuten avustetut askeleet ja konttaaminen.




Vivian nukkuu päiväunia satunnaisesti ja vaihtelevalla menestyksellä, jonka johdosta mulla ei päivän aikana ole mitään lepohetkeä (ja vaikka nukkuisi niin Oliver ei joten..), mutta se ei niinkään haittaa kunhan yöt nukutaan. Aamuisin meillä herätään puoliseitsemän, mikä sitten on taas kaikkea muuta kuin okei. Imetän edelleen, mutta kyllä Vivian syö ja maistelee 3-4 kertaa päivässä kiinteitä. 
Neuvolassa ei olla nyt oltu, joten mittoja ei ole antaa. Normaalisti seuraava aika olisi vasta yhden vuoden iässä, mutta meidän pienen rimpulan kasvua tahdotaan seurata niin mennään nyt kymppikuukausi käynnille seuraavaksi. 


Vauvakuplassa oon varmaan vieläkin ja en ehkä tahdo sieltä ikinä pois, heh. Tässä tuttavapiirissä/somemaailmassa kun kaikki on raskaana tai saa vauvoja, huomaa itsekin huokailevan että mäki haluun. Mut en mä haluu, enhän!! Ainakaan aikoihin. Nyt tämä yhtälö kotona on sellainen, että raskaus ja uusi vauva ei siihen sopisi ja toisekseen syksyllä olen päättänyt aloittaa joko koulun tai työn ja elää hetken aikaa ihan vaan itsellenikin. 


Tästä tuli nyt tosi lyhyt ja pikainen postaus, mutta tuntui että mun on tultava nyt sanomaan jotain, vaikka sitten edes jotain pientä. Ihan hirveän kiitollinen olen kaikille teille lukijoille jotka jaksatte seurata, kommentoida ja tsempata. Ja ihan hirveän pahoillani olen, että en edes kommentteihin ehdi/jaksa vastata inhimillisessä ajassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö niitä aina kauhean mielissäni lukisi tai etteikö ne merkkaisi mitään! Niin ja vaikka blogi on nyt hiljainen ja tuuliajoilla niin Instagram ja Snapchat päivittyy tasaiseen tahtiin nimellä @sallaoona

Nähdään taas! Toivottavasti pian.
2 kommenttia on "Vivian 9kk"
  1. Moikka! Paljon samoja mietteitä täälläkin ja tunnelmia. Kiva tietää etten ole ainoa väsymyksen, uusien vauvojen perään kuolaamisen jne. kanssa. Onnea Vivian 9kk. Meillä kupla sanoo poks parin viikon päästä ja kuopus täyttää vuoden. Hui! =)

    VastaaPoista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9