Puolivuotias

| On
14.12.15

Se tuli täytenä yllätyksenä. Oliver oli syntynyt täsmällisesti ajallaan (koska onhan jonkun tässäkin perheessä oltava ajoissa ja täsmällinen), joten olin olettanut, että tämäkin raskaus vietäisiin ihan vähintään siihen lasketulle päivälle. En ollut miettinyt, miltä lapsivesien meno tuntuisi tai murehtinut missä ne menisi, olihan ne Oliverinkin synnytyksessä jouduttu puhkaista. Niin, jokainen raskaushan on presiis samanlainen.
Voi olla, että juuri yllämainituista syistä pidin todennäköisempänä varhaisella iällä alkanutta virtsankarkailua (hyvin runsasta sellaista) tai muita raskauden ällöttäviä oreiluja kuin edeltävää synnytystä. Niin sitä sitten vein Oliveria päiväkotiin koivet ristissä vuotaen kuin seula ja vain toivoin, ettei vaaleista housuista näkyisi läpi. Jossain vaiheessa kuitenkin osasin järkeillä ja pakata sairaalakassin (joka piti tällä kierroksella pakata ajoissa..) ja kurvasin sairaalalle.
Muistan kuinka Vivianin yksi kummeista tuli käymään sairaalalla ja poistuttiin kahvioon sumpille, muistan myös miltä ne ensimmäiset supistukset tuntuivat. Ja sen ehkä vähän pelkoa ja jännitystä pursuavan naurun sekä epätodellisen olon siitä, että perhe kasvaisi yhdellä ihan kohta. En ollut varautunut saati valmistautunut synnyttämään yli kaksi viikkoa aikaisemmin ja kaikki tuntui vain hyvin, hyvin epätodelliselta. Oliverin synnyttäminen alkoi jännittämään vasta siinä vaiheessa kun oli aika ponnistaa, mulla ei silloin ollut aikaisempaa kokemusta enkä osannut jännittää sellaista mistä en tietäisi mitään. Nyt tilanne oli aivan eri. Vaikka Oliverin synnyttäminen oli ollut niin positiivinen kokemus kuin synnyttäminen nyt olla saattaa niin tällä kertaa pelotti. Ihan hulluna. Tällä kertaa sitä oli täysin tietoinen mihin soppaan oli lusikkansa työntänyt ja enää ei auttanut kuin lusikoida.


12 tuntia myöhemmin hän olikin ensimmäistä kertaa sylissäni. En itkenyt hysteerisesti, hymyilin ja katsoin vain. Kannoin niin pieneltä ja rikki menevältä tuntuvat vauvan huoneeseeni, otin vaippasillaan paitani sisään ja nuuhkin sitä ihanaa vauvatuoksua. Ja tämä kaikki tapahtui eilen. Siltä se tuntuu, ihan eiliseltä. Eikä todellakaan siltä, että siitä olisi hurahtanut jo puolivuotta!
Meillä siis juhlittiin lauantaina Vivianin puolivuotis päivää isovanhempien ja kummien kanssa. Vaikka meinasin, ettei puolikkaita tarvitse juhlia, mutta hyvä näin. Meillä on kyllä lapsilla ihania tyyppejä lähellä ja läsnä, kiva kun pääsitte paikalle. Meillä on huomenna puolivuotis-neuvola ja palailen sen jälkeen enempi kuulumisien muodossa.


Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9