HERÄTYS

| On
4.9.15








Melkein heti Vivianin syntymän jälkeen mulla tuli kauhea tekemisen tarve. Selkä oli laittanut minut raskausaikana hyvin varhain työkyvyttömäksi ja kun kivut synnytyksen jälkeen vähitellen hälvenivät, nousi vuorostaan kauhea motivaatio tehdä satalasissa, niin pitkään olin jo ollut "vain kotona".

Ihan ensimmäiseksi ilmoittauduin äidinmaidonluovuttajaksi, mikä osoittautuikin paaaaljon haasteellisemmaksi ja aikaa vievämmäksi kuin olin luullutkaan. Ja koska meillä oli melkoinen reissukesä ja matkailtiin paljon kotimaassa, jäi maitobaarin lypsyistunnoille aikaa hyvin minimaalisesti. Siis, yhden rinnalla asuvan täysimetettävän lisäksi.

Oli suunniteltava ja järjestettävä ristiäiset, samoihin kipuihin aloitin myös juoksukoulun. Sitten päätin, että haluan tehdä kotona töitä, kävin ripsikoulutuksen ja perustin toiminimen. Ja nyt olenkin päivittäin saanut ripsittää harjoitusasiakkaita. Uhma näytti parhaimpansa ja järkättävänä oli vielä kolmevee synttärit. Ainiin, sitten olisi tämä blogi ja sen tulevaisuus sekä miehen vuorotyöt. Vivian on pian kolme kuukautta ja sen sijaan, että olisin sillä äitiysLOMALLA, olen bookannut viikkoni ihan äärirajoille. Kaiken lisäksi lupauduin avustajaksi täällä kotipaikkakunnallani toimivaan vapaaehtoistoimintaan lastenliikunnan saralla... 

PUUH! Ja mihin kaikki stressi kulminoituu? Siihen, että lukitsen minut ja vauvan ulos ilman puhelinta ja avaimia ja lukkoseppä joutuu poraamaan lukon rikki. Ja lopulta siihen, että tulen ryöstetyksi ja saan kaiken muun ohella vielä uusia ajokorttini, pankkikorttini sekä pankkitilini. Ja ihan viimeistään siihen, kun itsekin kirjaimellisesti hypin tasajalkaa ja heitän esikoisen ruokalautasen lattialle. Toki kolmella valvotulla yöllä voi olla oma osansa.

Tänään aamulla kun tosiaan huomasin tulleeni ryöstetyksikin, tuli jo itku. Tekisi mieli haistattaa kaikille ja painaa pää tyynyyn ja toivoa heräävänsä jossain missä paskotaan pelkkiä sateenkaaria ja oksennetaan yksisarvisia. Mutta koska luulen huomennakin herääväni vauvanpukluisista lakanoista esikoisen aamukiukkuihin, päätin toivoa jotain realistisempaa. Jostain oli luovuttava, joten lopetin kauan stressanneen äidinmaidonluovuttamisen ja poden siitä ihan kamalaa kamalaa morkkista. Kun saan vielä vähän petrausta ripsien suhteen, vähennän niidenkin tekemistä. Blogiin panostan jatkossakin ja pyrin koko ajan parempaan ja eteenpäin. 

Meillä siis alkoi syyskuun ensimmäinen viikko melkoisen epäonnisesti, mutta se herätti myös pysähtymään. Pieniä on myös murheeni viime tapahtumien rinnalla, joista olen myös ollut äärimmäisen ahdistunut. Olen etuoikeutettu kun saan herätä aamulla vailla pelkoa ja onnekas syntyessäni Suomeen. Kunpa ketään ei asettaisi itseään toista arvokkaammaksi vaan näkisi, että tämä Maailma on meille kaikille.

Tajunnanvirtaa.. Kertokaas miten teidän syyskuun ensimmäinen viikko pyörähti käyntiin?
23 kommenttia on "HERÄTYS"
  1. Mä just eilen mietin, että hitto sula on kyl monta rautaa tulessa! Älä pode morkkista maidonluovutuksesta, moni ei luovuta tippaakaan ja sä kaiken ton keskellä jaksoit luovuttaa, niin sekin on hei jo tosi hyväsydäminen ele <3 mua nauratti sana ripsittää, mut kuitenki ni oot siinä ripsityksessä hyvä! Älä vaadi iteltäs liikoja, muista maata ja mitää "tänään ei tehä mitään"-päiviä :*

    VastaaPoista
  2. Kauheeta! Miten sut ryöstettiin?!
    Hurjalta kuulostaa meno muutenkin! Jaksamista sinne. Täällä ton maailmantuskan poteminen on tuonut kaikessa ahdistavuudessa jotain hyvääkin meidän syyskuun alkuun, kun asiat tosiaan näyttäytyy vähän eri valossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon edelleen niin puulla päähän lyöty, et en ees tiiä. Oltiin tivolissa ja mun puhelimen kuorista on kaikki kortit hävinnyt.. Ja kiiiiitos tsempeistä :)

      Poista
  3. Hui kamala, monta rautaa tulessa ja vielä tommoset täysin huonon mäihän vastoinkäymiset! Oot super mude :)

    VastaaPoista
  4. Voin taas samaistua melkein kaikkeen, paitsi tuohon ryöstöön. Mä oon saanu luovutettua ehkä litran, mut äm-keskuksen ihanat tädit muistutti et siitä on turha stressata. Täällä kans koko ajan kaikkea (ja itsehän mä tätä järjestän mut silti!) Nyt kans pitäs jotain oman yrityksen tynkää saada perustettua et uskaltais jäädä kotihoidontuelle sit keväällä. Ihan ku ei olis muutenki tunteja päivässä liian vähän. -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain varmaan alle sen, me oltiin koko kesä reissussa enkä tod roijannut niitä pumppuja ja pakastetarvikkeita mukanani. Lopulta oli vaan luovutettava kun Ossi aloitti työt, Vivi alkoi syömään enemmän ja itse aloitin työt myös. Joo mihin ne tunnit häviää??

      Poista
  5. Ei tarvii Salla keskittyä olemaan supersuorittaja. Riittää, että oot äiti <3 Äläkä pode huonoa omaatuntoa. Kun tekee parhaansa, se riittää. Aina ei rahkeet riitä ihan kaikkeen, ja musta kaksi pientä lasta on ihan pätevä syy.

    VastaaPoista
  6. No ohhoh sielläpä on sattunut :/ itse olen miettinyt tuota luovutusasiaa jos maitoa riittää, mutta jaksaisinkohan jos se onkin tosi työlästä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se työlästä, mut jos maitoa tulee niin on se kyllä arvokasta työtä jos vain jaksaa!

      Poista
  7. Oot kunnon tehomutsi! :) Täälläkin kalenteri täyttyy välillä ihan liikaa, yritän välillä menoja karsia että pysyisi elo leppoisana. Mutta pari ylimääräistä tuntia vuorokaudessa olisi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PAAH, katso itseäsi!! :D aina satarautaa tulessa mutta hermot on rautaa silti, kämppä puhdas, piirakka uunissa ja itse aina niin fresh!!

      Poista
  8. Äh, unohdin - vitsit miten söpöt asukuvat ♡

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. kiitos, sulla on kans aina niin kauniita kuvia! <3

      Poista
  10. Voi itku, kylläpä on ollut epäonnista tämä syyskuun alku. Kyllä se siitä siitä taas hymyksi muuttuu! <3

    Ja niiiin ihania kuvia. Tuo neuletakki on super magee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta olisi=D ja kiitos, itsekin rrrrakastan tota neuletta!

      Poista
  11. Oho onpas siä melkosta menoo!
    Mietin kanssa tota äidinmaidon luovutusta kun sitä tuntuu riittävän yli pojan tarpeiden, mutta tulin siihen tulokseen ettei sen aika oo ainakaan nyt. Ei mitään ylimäärästä stressiä mistään nyt.

    Muuten syyskuu on alkanut nuuhkutellen ja pusutellen pikkusta, koko uutta arkee opetellen.<3 ja siinä on nyt ihan tarpeeks.

    Tiia
    Ps.ihania kuvia!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 mites teillä arki sujuu muuta kuin vauvaa nuuhkien? :)

      Poista
  12. Ihan kivasti meillä menee :) nyt on vähän mahavaivaa pojalla ja unet on vaan lyhyitä pätkiä ja melkeinpä vaan sylissä. Ja kun mieskin on paljon iltatöissä niin aika kiinnihän tässä pienessä on ja se on yllättän väsyttävää. Mut sit kun sen saa omaan sänkyyn nukkuun niin heti kohta on jo ikäväkin :D
    Mutta välillä oikein miettii että mitä ihmettä mä tein kaiket päivät ennen, ihan kun poitsu olis ollu täällä aina :D

    VastaaPoista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9