TURVAA TUKIVERKOSTOSTA

| On
1.6.15
Perjantai-iltana tein viime hetken kauppaostoksia. Tyylilleni uskollisena olin jättänyt kaiken viimetinkaan, mutta onnekseni löysin nopealla katsauksella kauppaanmenon yhteydessä Lindexiltä kivan pitsineuleen mekkoni kaveriksi, sekä rintaliivit jotka eivät näkyisi mekon alta. Siitä sitten viiletin kovaa kyytiä kauppaan hakemaan kakkutarvikkeita, toiveena että siskolle luvatut juustokakut juhliin valmistuisivat ennen puoltayötä.

Niin ja sitten. Tyylilleni uskollisena kaikki ei tälläkään kertaa mennyt ihan just niinku Strömssöissä. 
Jo kaupassa tunsin pientä ahdinkoa, mutta pistin sen piikkiin, että olin syönyt hyvin huonosti koko päivän, ajatellen sen varmasti helpottavan kun saa murua rinnan alle. Kotiin päästessä olikin jo päästävä levyksi sohvalle ja sille tielle sitten jäätiinkin. Ei mennyt kuin pari tuntia kun oksennus lensi ja vesikään ei pysynyt sisällä, niin jäi kakut loihtimatta ja siskon lakitukset juhlimatta. 



Onneksi isäni haki Oliverin juhliin niin sain itse parannella olojani Ossin ollessa iltaan asti töissä ja Sunnuntain poika sai viettää mummulassa. Tänään olen onnekseni ollut kunnossa, koska viime yönä aloitettiin uudella rundilla Oliverin saadessa pöpön itselleen ja minä oksennukset kaaressa päälleni. Ei viudet tää on nastaa hommaa. Mitään en vihaa niin kuin oksutautia ja siitä seuraavaa pyykkisavottaa.

Mutta tässä oikeastaan kulminoituu se, miksi me olemme tänne paljon parjaamaani kyläpahaiseen jumiutuneet. Kivan kodin saisi äkkiä mistä tahansa muualtakin, mutta tämän mittakaavan tukiverkostoa ei saa pakattua mukana. Kolmen vuoden ajalta mahtuu heittämällä yhden käden sormille kerrat, jolloinka Oliver ei olisi saanut hoitopaikkaa, lyhyelläkin varoitusajalla. Isovanhemmat parin kilometrin säteellä, sisarukset ja pari hyvää ystävää on mahdollistanut sen, että aina on joku joka pystyy hoitamaan.



Hienointa kaikessa on ehkä kuitenkin se, että se on molemminpuolista. Ei siis vain, että itse täytyisi ruinata hoitoa vaan jopa niin, että sitä ruinataan minulta. Minä en näe sitä huonona lapselle lainkaan, päinvastoin. Surullista, että tämä(kin) toimii monella hyvän vanhemmuuden mittarina ja tuomiontorvena. Meillä Oliver on saanut ihan pienestä pitäen olla hoidossa ja minä en ole nähnyt asiaa lapselle kuin isovanhemmallekin rikkautena. Meillä harvemmin tulee tarvetta pyytää yökyläilyä (koska hyvin usein Oliveria pyydetään yökylään), mutta en sitä lainkaan rajoita tai siitä koe huonon vanhemman tuntemuksia. Joskus kerran kuussa ja joskus useampana peräkkäisenä viikonloppuna. Kesällä Oliver saattoi olla kolmekin yötä mökkireissulla ja nykyään hän myös itse pyytää päästä mummulle tai papalle. 

Eihän viikonloppuvapaa automaattisesti tarkoita humaltumista yön pikkutunneille. Se voi olla rauhallinen ilta ilman tappeluita kumpi hoitaa iltarutiinit ja sen jälkeistä tappelua lapsen kanssa miksi ne iltarutiinit on hoidettava. Pitsaa ja leffaa pitkälle iltaan kun aamulla ei tarvitse nousta kukonpierun aikaan. Tai kun saa siivota ihan rauhassa. Tai vaan olla ja nauttia omasta ylhäisestä yksinäisyydestä syvässä hiljaisuudessa. Mutta vaikka se viikonloppuvapaa olisi harha-askelia pilkun jälkeen nakkikioskin kautta taksijonolle, niin mitäpä sillä on merkitystä? Lapsi sitä tuskin tivaa seuraavana aamuna, että kuinkas nyt aikasi käytit, kenen kanssa ja kuinka paljon meni rahaa.



Olen törmännyt kommentteihin kuinka niitä lapsia tehdessä on otettava vastuu niistä ihan itse ja ei omista lapsista lomaa tarvitse. Eikä siinä, kukin taplaa tyylillään ja jos ei koe omaa aikaa tarpeelliseksi vaan enemmän taakaksi- kannattaa se jatkossakin jättää siitä hyötyville. Sen kustannuksella on kuitenkin typerä omaa sädekehäänsä kiillotella, ei se että kaipaa omaa aikaa tarkoita sitä, että haluaisi lomaa lapsestaan, pakoilisi vastuutaan tai olisi huonompi äiti millään tavalla. Jokainen perhe on erilainen ja jokaisen perheen tarpeet ovat erilaiset, kukin tehkööt toimivimmat valinnat kohdalleen. 

Meidän tilanteen näen rikkautena jokaiselle. Kun minulta kysytään kuinka tulen jaksamaan sitten vauvan ja uhmaikäisen kanssa kun mies on niin paljon poissa, voin sanoa valehtelematta etten ole edes miettinyt asiaa. En ole edes ajatellut etten jaksaisi, apukäsiä piisaa kun tohtii vain pyytää. Yksin ei tarvitse pärjätä eikä avun pyytäminen ole heikkouden merkki- vaan sen jättäminen sitä tarvittaessa. Tiedän, ettei kaikilla ole tilanne näin suotuisasti ja siksi itse olenkin tavattoman kiitollinen. Kiitollinen siitä, että minulle soitetaan ollesani kipeä, että jaksanko varmasti vai pitääkö poika hakea. Siitä, että saan lähes joka sunnuntaiaamu kömpiä aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn pojan lähtiessä mummun kanssa uimaan. Ja kun et jaksa tehdä ruokaa, voit soittaa aina anoppilaan josko hän loihtisi koko porukalle jotain. Kyllä me pärjättäisiin varmasti hyvin ihan keskenämmekin, mutta on se taakka harteilla tällätavoin paljon kevyempi. 



Toivon Oliverille yhtä paljon kultaisia mummolamuistoja ja palkittuja hetkiä pappalassa kuin itse sain lapsena kokea. Sekä iloisia hetkiä välittävien aikuisien seurassa, joita vielä vanhempana arvostaa. Niin kuin minä edelleen pidän suuressa arvossa niitä lapsena naapurinsedän kanssa leikittyjä Kioski- leikkejä.


Postausta saa kuvittaa meidän tänään otetut sairastupakuvat. Miten nuo lapset ovatkin aina noin reippaita sairastaessaan?

16 kommenttia on "TURVAA TUKIVERKOSTOSTA"
  1. Jätin juuri Olivian hoitoon mummolaan, viikoksi. Enkä koe huonoa omatuntoa siitä, vaikka on niin pitkä aika olla hoidossa. Äitini itse ehdotti, että olisi valmis ottamaan tytön hoitoon.

    Ja viikon hoitoreissu johtuu myös osittain siitä, että on niin pitkä välimatka, etteivät näe tyttöä kovin usein, joka on harmillista, koska kasvaa koko aijan hurjaa tahtia. Sekä, ajo matka on niin pitkä, että on kivempi, että viettävät kerralla aikaa yhdessä, kun se että ajeltaisiin molemmin puolin kerran viikkoon yhteen suuntaan se 400km.

    Mä täällä just mietiskelen, että mitäköhän sitä tekisi!!' :Dd

    Mullakin on hyvä tukiverkko, vaikka mun vanhemmat asuu kaukana, mutta sitten mulla on mun sisarukset ja kaverit. Olivian kummikin aina pyytää, että saisi ottaa tytön mukaan lenkille ja sehän passaa vallanmainiosti! Sehän on vaan ihanaa, että olivialla on tollasia ihmisiä ympärillä.

    Olivia on tosi vähän öitä hoidossa, enemmänkin sitten tälläisiä parin tunnin puisto/kävely lenkkejä on sellanen ehkä kerta kaks kk! :)

    Hienoa, että otat avun vastaan, tyhmä olisit, jos et ottaisi! Oliverillekkin varmasti tekee hyvää olla isovanhempiensa kanssa!

    Ps. En tiiä minkälainen kirjotus tuli, kun kännykällä vähän vaikee selata. Toivottavasti ymmärrettävä kommentti! :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan turha kokeakaan huonoa omaatuntoa vaan nimenomaan täytyy nauttia!:) ja onpa ihanaa että sieltä läheltä löytyy kuitenkin kaverit jotka mielellään auttavat, lapselle nimenomaan rikkaus saada paljon välittävä aikuisia ympärilleen :) kivaa minilomaa sulle :--*

      Poista
  2. Loistava teksti, taas! Teillä on kyllä ihan ideaali toi tilanne ja oon ihan samaa mieltä, että kyllä siitä voi nauttiakin jos lapsi käy hoidossa ilman mitään huonoa omaatuntoa. Meillä on iha mitätön tukiverkko ja aivan varmasti "käyttäisin hyväkseni" enemmän jos se olis mahollista :)! Meijän vapaat on usein ollu vaan pari tuntia kestäviä, ne harvat mitä on ollu ja ollaan just käyty kebulla tai salilla vaikka molemmat samaa aikaa kun on ollu mahollista, tuohan sekin jo helpotusta arkeen kun voi sit pitää yhteisen illan koko perheen kesken :)!
    En ymmärrä mitä jotkut saa siitä kehuskelusta "Meijän Liisa on 10v ja ollu kerran hoidossa, sillonkin synnytin. Miks tehä lapsia jos ei haluta hoitaa niitä..." Ei lapsen yökyläily tarkota mitään "en jaksa hoitaa sitä/en halua hoitaa sitä":D! Ainoo mitä mä ihmettelen on äidit jotka oikeesti käy joka vklp baarissa vetää perseet ja ei varmana oo seiraavaana aamuna freesi kun lasta hakee, mut ei silloin tällöin juhliminen kyllä äitiä huonommaks tee. Ja just kun jotkut ei tajuu sitä ettei kaikilla vaan yksinkertasesti oo tukiverkkoa jos itellä on, ni sit sellasta vänkäämistä "no kyl sä voit sinne juhliin tulla, laitat kodan vaa hoitoo jonneki". Nokun ei oo mitään paikkaa minne laittaa ni ei se oon niin helppoa :D!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se oo "et laita se nyt vaan jonnekin" juttu kuitenkaan:D vaikka meillä on paljon hoitajia niin yökylään on toistaiseksi kolmeen paikkaan päässyt, että kyllä mäkin tarkka oon siinä:D mut ehkei lapsettomat osaa ajatella asiaa niin? Harmi kun sulla on niin pieni tukiverkosto ja täytyy sanoa et oot kyllä twhomimmi《3 ottaisin kodan mielelläni hoitoon!

      Poista
  3. Onnellinen lapsi ja onnelliset te, kun tuollainen ihana tukiverkosto ympärillä :) Oltiin juuri miehen ja vauvan kanssa yhden yön lomalla isompien ollessa mummolassa. Kaikki voittivat, lapset kertoilivat innoissaan, mitä olivat mummolassa tehnyt ja me saatiin muistutus siitä, miksi ollaan yhdessä 💝Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa todella hyvältä ja tuollaiset muistutukset ovat äärimmäisen tärkeitä ja kantavat pitkälle <3

      Poista
  4. Jees komppaan! Tukiverkosto on tosi tärkeä!!
    Mulla ei ole omantunnontuskia siitä, että Jarkon iskä, lasten ukki toisinaan _pyytää_ heidät ite yökylään. Jade kyselee aina myös ite, että koska pääsee ukille yöksi. Pitäisikö mun sanoa EI, että varmasti nyt ite hoidan lapseni? Moni tuntuu unohtavan, että yökyläilyt on myös lapsille tosi mieluisia. Kuun kommentti oli niin osuva "Meijän Liisa on 10v ja ollu kerran hoidossa, sillonkin synnytin. Miks tehä lapsia jos ei haluta hoitaa niitä...":D:D:D:D Mitä hiton äidillisen kruunun kiillottamista se on, ettei lapsi oo koskaan yökyläillyt? Ei se mitään lisäpisteitä tuo, eikä todellakaan tarkota että lapsia ei ite hoitais, huhhuh. Mutta eikö äidillekin kuulu joskus pieni breikki (onneksi olkoon jos joku ei sitä tarvii), ja mä peräänkuulutan edelleen sitä, että monet lapset kyllä tykkää mummulassa tai pappalassa olla. Win win situation!
    Mä kaipaan välillä aikuisten juhlia, ei tod tarkota joka viikonloppua eikä ees yhtä kertaa kuussa, mutta en koe olevani perseestä jos siihen sillon kuuluu alkoholikin. Totesin omassa blogissa just yhteen kommenttiin, että jokaisen oma asia, tarttuuko vapaallaan kutimiin vaiko siideriin:)
    Paranemisia sairastuvalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mitä siinä sitten ketään voittaa että kieltää lapsen hoidon vain siksi että voi siitä sitten kehuskella äityleissä?:D oman jaksamisen kustannuksella. ja ei se lapsi todellakaan myöskään kärsi siitä miten se vapaa ilta on vietetty :D mä näen tän myös kaikille voittoisana asiana

      Poista
  5. Tosi hyvä postaus! Meillä on kanssa tosi hyvä tukiverkosto ja poika viettää paljon aikaa isovanhempiensa kanssa :) Tiedän olevani onnekas, kun saan käydä esimerkiksi salilla ym. kunhan vain soitan ja pyydän apua. Meillä on myös tuo sama, että olisihan se kiva asua esimerkiksi Helsingissä missä tapahtuu enemmän, mutta täällä meillä on niin hyvät tukiverkostot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) ja kuulostaa ihanalta teidänkin tilanne. Ja kyllä se tukiverkosto on niin tärkeä että mielellään valitsen asumisen sen mukaan:D

      Poista
  6. Esikoinen 3v. Viettää tosi paljon aikaa mun äitini luona. Ei siinä, kyllä mä sen handlaan kotona, mutta jos mummi itse pyytelee niin en mä voi olla kieltämässäkään, koska mä tiedän miten yksinäistä äidillä on ja likka tuo sille vähän väriä päiviin. Enkä todellakaan voi lapselta itseltään kieltää jos se pari yötä on ollut mummin luona ja sanoo, että haluaa vielä yön siellä olla.
    Me asutaan niin lähellä mun äitiä, että joka tapauksessa käytäisiin siellä kuopuksen kanssa moikkailemassa ja halimassa jos ikävä iskee(yleensä enemmänkin mulle kuin lapselle) ja aina on saanut tyttö soittaa kun on halunnut(harvemmin enää nykyään.. Jos mä soittelen sinne päin niin taustalta kuuluu ettei ehdi rupatella). Mun mielestä se on lapselle vaan parempi mitä läheisemmät välit sillä on muihinkin aikuisiin, kuin vain meihin vanhempiin. Se on rikkaus, että on useampi välittävä ihminen ja jos vaikka joskus tulee esim. Teini-iässä jotain mistä ei voi äidille kertoa niin on hyvä, että luotettavia aikuisia on ympärillä enemmän.

    Kuopus nyt kymmenen kuukautta on ollut yökylässä vasta sen kaksi tai kolme kertaa ja se ei tarkoita että olisi tärkeämpi kuin esikoinen. Se, että hän on ollut enemmän kotona nyt vauva-aikana kuin esikoinen on ollut mulle helpompi(ja hänelle) koska on ollut täysimetyksellä ja yöimetys jatkuu vieläkin. Kaikenlisäksi poika on ihan eri maata kuin siskonsa oli. Tää on tämmönen mammanpoika joka ei päästä mua yksin edes vessaan. Siksi siis hänen osalta yökyläilyt on vähäisempiä kuin siskonsa, mutta ihan varmana kunhan kasvaa pääsee yhtälailla mummin tai tädin tykö jos niin itse haluaa.

    Ja vaikka mulla on suht hyvät tuliverkostot, kun sisarukset ja äiti asuu kaikki n. 4km säteellä niin ei se sitä tarkoita, että saisin lapset tosta noin vaan hoitoon jonnekin kun rillumaan haluaisin. Mulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta lähteä ulos juuri koskaan, vaan jos lapset on poissa niin mä nukun ja syön hyvin, koska ne on asioita mitä arjessa en ehdi tehdä tarpeeksi usein.

    Ja nyt sekosin ajatuksissani mitä oon kirjoittanut joten taidan lopettaa tähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä enkä tosiaan ne miksi pitäisi kieltää kun lapsikin viihtyy. Eihän se olisi kuin kurjaa jokaiselle! Voi olla että meilläkin käy niin että kuopuksen kanssa on ei homma, ei voi tietää vielä. Kuten sanoit on ne erilaisia ja riippuu miten takiainen yms. Mutta samalla periaatteella mennään, jos koen että lapsi on valmis niin en epäröi yhtään! Eikä se tarkoita että olisi kiire rilluttelemaan. Voihan sitä vaan kuunnella kotona sitä harvinaista hiljaisuutta ;)

      kiitos pitkästä kommentista!:)

      Poista
  7. Uuh mikä megakateellisuus. Meillä asuu KAIKKI sukulaiset vähintään 500km päässä, joten apua yksinkertaisesti ei ole saatavilla. Ei edes silloin, kun kaikki sairastaa. Kaksin miehen kanssa ollaan vietetty tässä 1,5 vuoden aikana pari tuntia. Jonkin verran tässä on jo tottunut siihen, että apua ei ole, mutta kyllä sitä välillä miettii, että olisi varmaan ihan huikea elää semmoista elämää, että saisi lapselle tarvittaessa hoitajan! Onni teillä!

    VastaaPoista
  8. SIIS ARGH, mä oon jo aatellut et oot niin kivuissa/sairaalassa 1,5 osana/sairaalassa kahdessa osassa ilman bloggausmahdollisuutta tms. kun ei mitään kuulu MUTTA emminä ole tätä osoitteenmuutosta huomannut perkele :D !!! ONNEKS vihdoin huomasin! Ja just tällain ihanasti päikkäriaikaan niin ehdin lukea kaiken uuden lukemattoman. :3 Eli sorry, kommailen taas näihin vanhoihin mutkun itku. :D

    SIIS, aivan mahtava tilanne teillä ja ehdottomasti toinen kade tässä. Jos asuttais Suomessa lähellä kotipaikkakuntaa niin mullois sama, mun äitihän on ihan lapsenlapsinarkkari ja sillä on varmaan joka viikko joku lapsista vähintään hoidossa ellei myös yökylässä kun itse niitä hamuilee. Sama mun teräsmummo 76v. ottaa kans lastenlastenlapsia supermielellään landelle riekkumaan. Onhan meillä täällä muutama noita Stefanin sukulaisia mutta ei se tietenkään ole sama kun en osaa pyytää kun aattelen että kyllähän ne nyt itse pyytäis jos muka haluais. :D MUTTA aion tsempata tässä asiassa koska luin just et monille anopeille on helpompi tunkea oman tytön perheen touhuihin kuin oman pojan perheen koska tuntevat että ns. menevät liikaa miniän reviirille, miehiähän ei niin kiinnosta. :D VOIEI mikä megakommentti nyt loppu psst mutta että ole onnellinen ja käytä apu hyväks varsinkin sit kun beibe syntyy, Oliveristakin on paljon kivempi touhuta tuttujen kanssa jotakin ku vaan kökkiä äitin ja tyhmän vauvan kanssa kotona t. vielätuoreessamuistissa :D ♥

    VastaaPoista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9