KEITTIÖPSYKOLOGIAA SUBJEKTIIVISEN PÄIVÄHOITO-OIKEUDEN TARPEELLISUUDESTA

| On
1.2.15
IMG_9674-001
IMG_9675-001 IMG_9673-001

Tässäpä kun posahti puoliväli hyrräämään tulin ajatelleeksi, mitä sitä keksisi tekevänsä äitiyslomalla. 
Provoaisiko blogissa vai lukisiko itselleen uuden ammatin? Keittiöpsykologi tuntuu olevan kovassa nosteessa. Tienaako sillä hyvin?

No kylläpäs nyt subjektiivinen päivähoito-oikeus kuohuttaa ja täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä tähän(kin) asiaan sellaista suppeaa mustavalkoista ajattelutyyliä, mitä nyt on vastaan tullut. Kyllä minä tiedän olevani toisinaan naurettavan ehdoton joillakin aihealueilla mutta pyrin kuitenkin kärkkäistä mielipiteistäni huolimatta olemaan tuomitsematta kanssavanhempia enkä ainakaan tarkoituksellisesti yritä kirjoituksillani tuoda esiin omaa superuuttani.

Tottahan se on hyvä lähteä kotisohvalta tuomitsemaan kunkin perheen tarvetta päivähoidolle ja helppo jokaisen kynnelle kykenevän on harrastaa keittiöpsykologiaa, mutta on aika rohkeaa huudella, että laiskuutta ne mutsit lapsiaan hoitoon kärräävät.  En minä, sinä tai kukaan muu kuin itse asianomaiset olla arvioimaan mikä on turhaa, tarpeetonta tai laiskuutta ja mikä tarpeellista subjektiivisen hoito-oikeuden käyttöä. Me emme tiedä millaisten asioiden kanssa kukin perhe painii vaikka pintapuolisesti kaikki näyttäisi olevan normaalisti. Naurettavempia lausahduksia mitä olen lukenut on "mitä hommata sitä toista jos ensimmäisenkin kanssa on rankkaa" ja täytyy kyllä nyt nostaa hattua ja taputtaa olalle näitä itsevarmoja sankareita jotka ajattelevat, ettei elämä voi tuoda yllätyksiä tullessaan vaan kaikki on ja tulee olemaan just niinku mä haluun ja suunnittelin.

Perheitä ja tilanteita on monenlaisia, tukitoimia niukasti ja perheapua ei aina hektiseen tilanteeseen ole tarjolla, joten jos se päiväkoti sitä joillekin suo, ollaanko me jääviä tuomitsemaan heidän vanhemmuutta? 
On nimenomaan sitä vastuullista vanhemmuutta tiedostaa omat voimavaransa ja mennä niiden mukaan ja tarttua apuun mikä on saatavilla. Keskustelupalstoilla kun on seurannut ja lukenut näitä suurperheidenkin kommentteja kuinka kyllä sitä minäkin jaksoin ja kyllä sitä on vaan heikompi kun ei jaksa, niin täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä tälläistä pakkopärjätäyksin- kulttuuria vaan kannatan sen sankariviitan riisumista ja jättämistä suosiolla narikkaan kun supervoimat hiipuu. Eikä se ole heikkouden tai huonomman vanhemmuuden merkki sitten lainkaan se.

Kyllä se 5 päivää viikossa täyttä päivää tuntuu paljolta kaksi vuotiaan viettää päiväkodissa ja ajatus äidistä kotona tuntuu hurjalta, mutta uskon että näitä ääritapauksia on kuitenkin suhteellisen vähän ja nuo täysipäiväiset ovat pääosin työaikojen johdosta pitkää päivää. Nyt tämän aiheen ollessa pinnalla on tullut myös päiväkodin hoitajien kannanottoja, kuinka he kyllä ovat nähneet myös ihan näitä puhtaasti laiskoja vanhempia, mutta kysynpähän vaan, että mistä tekään siellä päiväkodissa tiedätte näiden perheiden sisäisistä asioista. Ihan vaatteiden väreistä, kengän koosta ja hoitoaikojen pituudestako olette päätelleet?

Sitten on nämä paljon parjatut virikelapset, joille pitäisi se oma äiti riittää jnejne. Muistakaahan ettei jokaisessa kaupungissa ole yhtä hyvät puitteet kerhojen ja puistojen suhteen, eivätkä kaikki vanhemmat asu kivenheiton päässä ratikasta jos sellaista ylipäätään on ja bussi kulkee jos kulkee. Ja kun on kyse siitä virikehoidosta, niin millä tavoin pari päivää viikossa päiväkodissa eroaa kerhosta? 


Tiiättekö, mä aattelin olla just niin laiska mutsi, että kun kuopus syntyy jatkaa esikoinen kesäloman jälkeen samaan malliin 10pv/kk sopparilla päiväkodissa. Kyllähän mä voisin olla just niin virikkeellinen, että heräisin ennen kukonpierua vain ehtiäkseni kävellä muutaman kilsan yhdeksältä aamulla alkavaan perhekerhoon, tai mennä päivällä tuohon viereiseen puistoon leikkimään jossa ei tarvitse tapella lapiosta hiekkiksellä, kun ei siellä koskaan ketään muita ole. Voisin myös kasvattaa tuon pojan mielikuvitusta hommaamalla sille pari näkymättömyyskaveria, kun ei täällä lähistöllä mulla ole oikein äitikavereitakaan. Päiväkodissa poika on toistaiseksi viihtynyt ja kavereista puhutaan kotonakin, mutta näemmä ihan sama mitä se lapsi tahtoo, kun eihän taapero ole kyllin vanha kertomaan tarpeistaan ja mieltymyksistään, joten kai se on vaan vedettävä se viitta narikasta takaisin olalle ja heitettävä hymy p*rseeseen, että jaksaajaksaapainaapainaa. Kyllä me täällä päivät pääksysten muutakin tehdään kun peukaloita pyöritellään, mutta melkein uskallan valehdella, että se päiväkoti voisi olla ihan piristävää vaihtelua myös kolmeveen arkeen. 
Ja jos joku vielä minun kustannuksella saa sädekehäänsä vähän kirkkaammaksi, niin olenpahan ollut hyödyksi ;)

38 kommenttia on "KEITTIÖPSYKOLOGIAA SUBJEKTIIVISEN PÄIVÄHOITO-OIKEUDEN TARPEELLISUUDESTA"
  1. Mis kunniamaininta noista super ihanista kuvista.. Läppä... <3

    VastaaPoista
  2. Word! Oot ihana! <3 mutta asiaan, mä en ymmärrä mikä hitto meitä suomalaisia vaivaa kun toisen onni on toiselta pois, miksi meidän persettä liikuttaa jos naapuri maija kärrää pirkkopetterinsä hoitoon ja lähtee vaikka kahville :p jokaiselle lapselle kuitenkin on hoitopaikka tiedossa, niin miksi se pitäisi toisilta kieltää? Tää on just sitä ennaltaehkäsevää mielenterveys työtä niin kielletään vaan, saa iltalehdet ainaki lisää otsikoita perhesurmista sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuinmyös<3 ja sepäse, ei oo keltään pois mitä muut tekee!

      Poista
  3. Huippu teksti! Samoklla linjoilla ollaan. Nimim. Juuri ajattelin tuon ainoan lapsen laittaa pph:lle n 8 krt/kk :D ihan etten itse oo töissä.

    VastaaPoista
  4. Täyttä asiaa! Ei paljoa oo lisättävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jes! hyvä että meitä einiinmustavalkoisesti ajattelevia on useampikin:)

      Poista
  5. Just tänään kirjotin samasta asiasta heränneen mielipiteen, joka on täysin samoilla linjoilla sun tekstin kanssa! En tosin vielä julkaissut sitä, ja sä kirjoitit niin hienosti ja johdonmukaisesti :) ehkä mä sen huomenna julkaisen ilman alennuuskomplekseja :D hehe mutta asiaan. Siis aivan samaa mieltä sun kanssa. Meillä esikoinen on hoidossa vaikka mä olen vauvan kanssa kotona, enkä häpeä myöntää että jaksan paljon paremmin. Eipä haittaa tarhapäivät poikaakaan ellei hän sitten ole emävalehtelija. Ilmeisesti olen sitten laiska, enkä millään viitsi omaa jälkikasvuani kasvattaa? :D En vaan pysty ymmärtämään taas tätä hässäkkää asiasta, ihan kuin kaikkien tarpeet olisivat samanlaiset. Ja muutenkin Se oman paremmuuden pönkittäminen "kyllä minäkin jaksoin 12 lapsen kanssa kotona" on vaan harmillista, ettei nähdä omaa napaa pidemmälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tarvitsekaan hävetä! kirjoita ihmeessä oma näkökantasi ja linkkaappa mulle jos en sitä lukulistalta jostain syystä bongaa. olis mielenkiintoista lukea muualtakin aiheesta positiivista tekstiä kun nyt on vaan niin paljon parjattu.

      Poista
  6. Ihana! ♡ tuntuu et useempaan sun viimesimpään postaukseen oon vaan käynyt kommentoimassa "nimenomaan" mutta sanonpa aen taas. Hieno postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 mutta ihanaa että oot siellä aina tsemppaamassa kun pelkään saavani kuraa niskaan kun oon tälläinen vastarannankiiski=D

      Poista
  7. Ihan mahtava teksti! Oon täysin samaa mieltä. Ihmetyttää todellakin sellaiset kirjoitukset, missä haukutaan äitejä suorastaan laiskoiksi ja saamattomiksi, jos esikon vie hoitoon, kuopuksen ollessa kotona. Tosiasia on kuitenkin se, kuten sanoitkin, että kukaan muu ei voi tietää toisen tilannetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No muakin harmittaa lukea sellaisia. miksi sitä omaa sädekehää pitää kiillottaa muiden kustannuksella? antaa jokaisen perheen tehdä omalle kohdalleen parhaat päätökset haukkumatta huonoksi.

      Poista
  8. Hyvä Salla, teit sen taas 😘

    VastaaPoista
  9. Hyvin kirjoitettu taas kerran. Kyllähän se aika oudolta kuulostaa jos vaikkapa 2vee on täydet päivät hoidossa kun äiti on kotona vauvan kanssa (tai ilman), mutta siihen on oltava sitten kyllä hyvä syy. Tai näin minä ajattelen lapsen hyvinvoinnin kannalta, että jos ei oo ihan pakko sitä 8h tai yli olla hoidossa niin en veisi, koska onhan ne päivät pienelle lapselle aika pitkiä. Itse ajattelin myös että kun nykyinen työsoppari loppuu ja jään työttömäksi, pidän silti pojan 'minimillä' hoidossa eli ilmeisesti se 10pv/kk tai vastaava. Saman teen myös jos/kun toinen lapsi joskus perheeseen tulee. Ja tässä ajattelen eniten omaa jaksamista ja toiseksi poika varmaan on jo sen verran vanha että kaipaa muutakin seuraa kuin äidin (ja vauvan).

    Ja jos ajatellaan vielä niin pitkälle, että lapsi on esimerkiksi ollut eskariin/kouluikään asti kotona, niin saako enää sitten niin helposti kavereita jos muut ovat ystävystyneet ja saaneet kavereita jo päiväkodista?

    Pitäisi ehkä keksiä jonkinlainen keino selvittää, ketkä tyypit näistä lastaan hoidossa pitävistä ovat vain laiskureita ja keille se todella tulee tarpeeseen. Väitän että laiskureita ei joukossa kovin montaa ole, joten jos tällainen kielletään niin kuinka paljo enemmän aiheutuu hallaa kuin hyvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mustakin on vaan hyvä viedä ennen eskari ikää mutta tästäkin on niin monta ajatustapaa kuin perhettä eikä oikeaa vastausta ole. :) ja varmasti on näitä ääritapauksia jotka vie 40h/ viikko kun ei jaksa, mutta en usko kovin montaa olevan ja ajattelen kyllä niin, että ehkä niissä tilanteissa sen lapsen on parempi päikyssä ollakin, ettei siellä kotona kaikkia välttämättä ole ok. :)

      Musta tähän on hyvä tehdä jonkin näköistä rajausta, välttääkseen ylilyöntejä mutta kokonaan kieltäminen ei taatusti ainakaan paranna mitään.

      Poista
  10. Jes! Täällä yks laiska äiti! Työsopparin loppumisen jälkeen 2,5 vee jatkoi osapäivähoidossa 10 päivää kuussa, 5h päivässä.. Meidän neiti ainakin niin nauttii kun saa leikkiä mahtavassa hoitopaikassa ihanien kavereiden kanssa joista on tullut niin tärkeitä.. Hän todellakin kaipaa kavereita kun on siihen ehtinyt tottua. Tämä järjestely helpottaa myös huomattavasti sitten kun löydän uuden työn! Ei tarvitse opetella taas uuteen paikkaan ja odotella ensinnäkin että jostain paikka löytyy. Mut joo oonhan mä ihan hirvee mutsi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jopas meitä laiskoja nyt löytyy, taitaa olla ihan joku yleinen vitsaus nyt?;D toi teidän järjestely kuulostaa hyvältä ja kutakuinkin samalta kuin mitä meidän tulevaisuus todennäköisesti tulee näyttämään :)

      Poista
  11. Näin!! Juuri näin. Ihan samoja asioita olen miettinyt, ja varsinkin noi "päiväkotien tätien" kommentit on saanu mussa aikaan niin suurta kuvotusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo mustakin on pöyristyttävää että päiväkotien tädit analysoi miksi perheet tuo lapsiaan hoitoon. Heidän työnsä kun ei ole harrastaa keittiöpsykologiaa vaan hoitaa vaikka sitten niiden laiskojen äitien lapset;)

      Poista
  12. Saako olla eri mieltä? :) Mä haluun pitää kaksivuotiaan kotona, eikä se ole mitään jaksaa jaksaa painaa painaa. Vaan haluan, että se saa olla mun ja vauvan kanssa kotona, ilman kiirettä ja hoitoon viemis hoppua. Ja joo, ajattelin ulkoilla ja käydä perhekerhoissa, sen mukaan kun jaksan. Tilanteita on tosiaan erilaisia, mutta oman ratkaisun tekeminen ei silti tarkoita muiden eri tavalla tekevien syyllistämistä. :) Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä että jos jollain se on väkisin jaksamista niin hyvä ottaa apu vastaan. se että Oliver on kerran kaks päiväkodissa muutaman tunnin ei poikkea musta kerhon annista olleskaan ja saa silti olla paljon kotona. Tietenkin saat olla erimieltä mutta nimenomaan tuomitsematta muiden ratkaisuja :)

      Poista
  13. Eipä tätä asiaa olisi voinut enää paremmin kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  14. Loistava teksti, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  15. jasmine/munakoisoni3. helmikuuta 2015 klo 0.01

    Mä oon samaa mieltä sun kanssa kaikesta muusta paitsi siitä että miten päiväkoti poikkeaa kerhosta ;) Se poikkeaa sillätavalla että päiväkotipaikkoja on rajoitetusti varsinkin lähialueilla. Jos vaikka vuorotyötä tekevän lähipäiväkodissa on 3 lasta pari päivää viikossa ns virikehoidossa ja nämä paikat on virikehoitolapsienkin lähipäiväkodissa, se pitkittää sen työssäkäyvän äidin lapsen päivää pahimmillaan tunnin molemmista päistä kun joutuu viemään pahimmillaan kaupungin toiselle puolelle. Siksi olisi parempi että jos ainut syy oikeasti on vaan se että päiväkoti toimii kerhona, paikkana jossa on lapselle ikäistään seuraa niin silloin mentäisi kerhoon eikä ns vietäisi paikkaa sellaiselta joka lähipaikan tarttisi ettei päiväkotipäivä pitene hirveästi koska työssäkäyvä joutuu kuskaamaan niin pitkälle omansa. Mun mielestä lähipäiväkotipaikat pitäisi mennä ensisijaisesti työssäkäyville ja sitten sitä mukaa tarvitseville, esim äidin terveyssyyt tai lapsen erityistarvesyyt jne. Jotenkin perustellumpi paikkojenjakosysteemi koska monia kuohuttaa juuri se että päikyn viereisen talon äippä on päivät kotona vauvan kanssa ja lapsi ns päiväkotikerhohoidossa ja itse joutuu viemään bussilla lapsen samasta talosta kaupungin toiselle puolelle. Mutta subjektiivista päivähoito-oikeutta ei mielestäni pitäisi poistaa ja jokaisella on syynsä viedä hoitoon. Kukaan ei tiedä syiden taakse. Mutta jotenkin sitä systeemiä voisi fiksata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no, mä en koe huono omaatuntoa etten vie kerhoon ja jos jonkun paikan sillä turvin sitten vien. En näe itsellekään kovin järkeväksi ratkaisuksi viedä lasta kerhoon mikä tod näk alkaa 9 aamulla ja bussipysäkille on matkaa 2 km. Etta herattäisin vauvan ja lapsen siinä kuuden aikaan, että ehkä ehditään? Kyllä munkin mielestä on kunnan tehtäbä varmistaa kaikille phpaikka. ja jos ei ole auto mahdollisuutta niin kyllä oot aika jonon kärjillä saamassa päiväkotipaikkaa mahd läheltä, ei sillon etunenässä ole ne jotka pääsisivät muuallekin. =)

      Poista
  16. Ihan samaa mieltä! Itse päiväkodissa töissä olevana ihmetystä herättää vaan perheet joissa äiti ja jopa isä on kotona vauvan kanssa ja 3v päiväkodissa joka päivä 8,5h päiviä. Muuten mä kyllä oikeestaan ymmärrän ihan täysin että vanhempi lapsi jatkaa päiväkodissa. Eikä perheetkään meille kaikkea kerro joten mistä sen tietää mikä tilanne kotona oikeasti on.

    Ja koska subjektiivinen päivähoito-oikeus kerran on ja perheet sitä saa käyttää niin mun mielestä se on kuntien tehtävä varmistaa, että kaikille se phpaikka löytyy eikä niin että vanhempia syyllistetään siitä, että lapsi vie "turhaan" jonkun toisen päiväkoti paikan.
    Ja meillä ainakin lapset jotka on hoidossa 10pv/kk ja äiti/isä kotona niin päiväkodin puolelta määrätään päivät, jotka lapsi voi olla hoidossa ja siten saadaan enemmän lapsia ryhmään kun kaikki ei ole yhtä aikaa paikalla.

    Mutta mä tiedän myös perheitä, joissa lapset on kotona eskari-ikään asti ilman mitään ongelmaa ja sekin on ihan fine, koska perheiden ja lasten tarpeet on niin erilaisia.

    Hyvä kirjotus siis ja ihan samaa mieltä oon! Eikä sitä tiedä mikä tilanne itsellä tulee koskaan oleen niin turhaan sitä tuomita muita etukäteen.

    T.Tiia ja kesäbeibi 11+4, meillä on vieläkin kaikki hyvin ja vihdoin voin alkaa iloita tästä raskaudesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no onhan tuo ihmeellinen tilanne, mutta eihän sitä tiedä mikä siellä on taustalla? vaikka kyllä kieltämättä oudolta kuulostaakin.

      Ja ihan samaa mieltä, ei ole meidän perheiden tehtävä hoitaa kaikille paikka vaan kunnan nimenomaan.

      Kiitti sulle kommentista ja hei, ihana kuulla iloisia uutisia <3 aivan mahtavaa! onnea ja ota kaikki ilo irti <3

      Poista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9