KIRISTÄ, UHKAA, LAHJO

| On
17.11.14
Kun tulin raskaaksi, en muista kirjoittaneeni nimeä mihinkään missä mainittaisiin raskauden kamaluudesta. 
Kun minusta tuli äiti, en ollut huomioinut pientä pränttiä sopimusta allekirjoittaessa, 
jossa mainittiin väsymyksestä potenssiin sata. 
Kun lapseni tuli uhmaikään, vannotin itseni jatkossa lukemaan sopimukset aina huolella, pientä präntti myöten ennen nimmarointia.
BLOGI1

Kun olen sanonut kymmenennen kerran ei ja lopulta kysynyt missä ne korvat on,
näyttää poika nauraen missä ne on.
Kun uhkaan viedä lelut roskiin kun niitä ei siivota, vie poika ne itse roskiin, kiittäen.
Kun pelleillään ruokapöydässä jos ei huvita syödä, tietäen, että silläviisiin äiti nostaa pöydästä pois.
Kun nukkumaan menot on yhtä helvettiä, joka ikinen päivä, niin päivä- kuin yöunilla.
Kun niistä saa tapella kahdesta neljään tuntia, niin päivä- kuin yöunilla.
Kun et saa "vapaa"päivänäsi juoda edes yhtä kuppia kahvia rauhassa.
Kun on kamala kiire, etkä saa auttaa yhtään missään.
Kun oma sänky ei enää kelpaa ja nukutaan vieressä. Jonka johdosta kaikki nukkuu kehnosti.
Kun ei suostuta potalle vaan tahdotaan vaippa.

Mun verisuoni sykkii ohimolla jo miettiessäni näitä kaikkia joten jätetäänpä listaus tähän.
Saatoin muutama päivä sitten nyyhkiä siskolle, että kuinka mä kestän sen kolmevee uhman kun tää himpun päälle kaks vee on jo aivan kamala. Kuinka mä voin tähän tilanteeseen tahtoa vielä toisen?
Sisko meinasi jo lohduttaa, että kohtahan se menee ohi, kunnes todettiin, että sitä seuraa vaan seuraava uhma. 
Tai itseasiassa matka vauvasta aikuisuuteen ei taida olla muuta kuin uhmailua. Ens kerralla astetta viisaampana voisi nakata lapsen vähän ennen uhmaa menolipulla pitkälle ja ottaa sen sitte parikymppisenä takaisin.
Sisko on ollut lasten kanssa tekemisissä vielä enemmän kuin minä ja omistaa rautaisemmat hermot kuin minä, mutta sanoi silti jo puolen tunnin kuluttua meillä kyläillessä, että on ihan hermoraunio.

Kiitos, niin olen minäkin. Mä en vaan pääse tätä tilannetta pakoon.
BLOGI2


Minua ei sinällään lohduta mitkään tuhahdukset siitä kuinka "Oliver on niiiiiin kiltti ja kyllä se meillä käyttäytyy 
ja eihän se nyt mitään kiukuttele kun se vaan haluaa huomiota"
Justja*itut. Kysymys ei ole siitä, että meillä lapsi jätetään täysin huomioimatta. Kyllä se huomiota saa ja jollei saa niin osaa kyllä huomionkipeänä pitää huolta, että ei jää paitsi.
Tuollaiset kommentit ei mitään muuta kuin loukkaa. 
Kyllä se lapsi voi ihan vaan kiukutellakin ja ihan vaan huvikseenkin. Ihan vaan siksi, että asiat ei mene niin kuin itse oli suunnitellut eikä tarvitsekaan mennä. 
Minä viljelen Ei:tä ja viljelen jatkossakin. Ei ole minun kuppini kahvia se sellainen pyytely, suostuttelu ja houkuttelu. Ei on ei ja siinä se.
Tietyissä tilanteissa täytyy kuitenkin ottaa käyttöön joku kolmesta oljenkorresta. Kiristä, uhkaa tai lahjo.

BLOGI3


Onhan Oliver useimmiten se kiltti, reipas ja mahdottoman hyväkäytöksinen. Olenhan minä kertonut kuinka ylpeä olen kaksivuotiaastani. Edelleen olen sitä mieltä, että on hienoa, että lapseni uhmaa ja usein pysynkin rauhallisena hermoja menettämättä. Toisinaan jopa nauramme yhdessä toisen hölmöille ulinoille ja mielikuvitus heitellään kiukkuja ulos ovista.

Oliver kuitenkin onnekkaasti omistaa minun luonteeni ja toisinaan neliöt käy kahdelle samankaltaiselle 
liian pieneksi ja silloin täytyy paeta vessaan kiljumaan. Toisinaan saan kiireisenä työaamuna istua pojan päällä, 
että saan vaipan puettua spagettiraivareiden yllättäessä. 
Nyt sitten ne kauhistelevat mutsit, jotka jo haukkovat henkeä ruutujen silläpuolen voi ihan käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja miettiä istuinko koko ruhoni edestä yli puolet pienemmän tyypin päällä.
Joskus on vaikea muistaa pysyä itse aikuisena ja joskus maltti menee niin että se on menoa.

En minä koskaan ikinä osannut kuvitella uhman olevan tälläistä vaikka niitä uhmakkaita päiväkodissa näkikin. 
Jotenkin niitä muiden lapsia jaksoi ojentaa ihan eri tavalla ilman vannetta otsalla.
Se voi toki johtua täysin siitä, että siitä lystistä maksettiin.

Huh, en ole ollut näin väsynyt, kireä ja herkillä sitten Oliverin vauvavuoden. 
Kyllä nyt lyhytpinnaista mutsia koetellaan.
Pakko joka tapauksessa myöntää, että edelleen kiitän päivittäin (toisinaan kyllä vain jokatoinen) siitä, että Oliver ilmoitti tulostaan ja pakotti minut laittamaan elämäni järjestykseen. Antoi sille merkitystä.


BLOGI4


Sillä vaikka hän onkin toisinaan melkoinen piikki perseessä, on hän minun piikkini. 

15 kommenttia on "KIRISTÄ, UHKAA, LAHJO"
  1. Moi!

    Meillä on kohta 5-vuotias poika ja uhmaa on kestänyt kohta kolme vuotta.
    Ymmärrän sua tuossa väsymyksessä ja että välillä ärsyttää niin uskomattoman paljon.
    Mutta luotan siihen että aika auttaa kaikessa ja jos oikein paha paikka tulee niin neuvolasta
    voi kysyä jeesiä. Uhma on kuitenkin tärkeä osa tunteiden kehitystä vaikka 100 kertaa päivässä
    itkuraivot hermoja raastaakin. Tsemppiä alkavan uhmiksen kanssa, kunhan aina seisoo omien sanojen
    takana ja jaksaa käsitellä tunteita lapsen kanssa niin hyvä tulee ja hyvistä hetkistä muuten todella nauttii sitten :) <3
    -Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi!

      Meillä Oliver on todella kovapäinen ja periksiantamaton että olisi virhe olla seisomassa sanojensa takana. Tärkeää on muistaa pitää sama kuri kylillä ja kylässä kuin kotonakin, yleensä kun houkutus uhmaan syntyy kodin ulkopuolella.
      tietty myös oma mieliala vaikuttaa kaikkeen.

      Välillä ei vaan jaksa. Vaikka tietää että se on tervettä ja kuuluu kasvuun niin ei sitä vaan aina jaksa. Sit on ihan hyvä päätellä höyryjä itsekunkin, selittää mikä meni pieleen ja jatkaa puhtain mielin :) onhan tää uhma kaikille kipuiluja, kasvamista ja oppimista;)

      Poista
    2. Siis piti kirjoittaa että olisi virhe olla seisomatta sanojensa takana:D lapset kun on yllättävän viisaita ja me aikuiset usein erehdytään heitä aliarvioimaan

      Poista
  2. Must on hyvä et ihmiset tuulettaa ja puhuu tunteistaan, myös niistä negatiivisista. Mutta lapsen hmisperseeksi nimitittely tuntui musta pahalta tätä lukiessa. Allekirjotan kaiken ärsytyksen ja raivon kun lapsi uhmaa. Mutta silti lapsen nimittely julkisesti ei oo yhtään hyväksytympää kuin vaikka oman äidin kutsuminen ihmisperseeksi satojen silmien alla... :/

    Mutta voimia arkeen. Ei varmasti ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin sen kun asian otit puheeksi, minä en asiaa ajatellut tuolta kantilta kun en tarkoituksellisesti kuitenkaan haukkunut vaan ilmaisutapani on joskus aika paskaa huumoria :) en tietenkään lapsen kuullen lasta hauku. Mutta poistin kun esitit asian noin niin tuli paska maku suuhun itselläkin koko jutusta.

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. :D Tuli anonyyminä äskeinen kommentti, ei ollut tarkoitus kirjoittaa anonyymina. Mutta siis toki tulee itsekkin käytyä koko tunteiden skaala välillä läpi. Sä osaat kirjoittaa sun tunteet ja ne piirtyy verkkokalvoille sun tekstistä, ei tarvi mun mielestä puhua nimitellen lasta. Toisaalta se on vertaistukea mut sun teksti on hyvää ja eläväistä ja sellasenaan se ainakin mulle on riittänyt vertaistueksi raivouhmista.

      Poista
    4. Mä en ajatellut sitä nimittelynä vaikka se siltä saattoi kuulostaa. Vaan kuten sanoin että välillä mun ilmaisu"taito" ja paska läppä saattaa mennä yliampuvaksi ja tulos on tämä :D mutta kiitos huomautuksesta niin osaan vähän pohtia asioita ennen kuin annan näppäimistön ja härskin huumorin laulaa. ;)

      Ja kiitos kehuista, itse kun en pidä itseäni kaksisena kirjoittajana ka herkästi tulee heitettyä vertauskuvia..

      Eikös teillä asusta lähes saman ikäluokan tyttö?:)

      Poista
    5. Joo mä kans luulen että se vain kuulosti siltä. Mä jotenkin takerruin siihen :D
      Mä pidän tosi paljon rehellisestä ja räiskyvästä tekstistä. Niinkuin tuo sun toinenkin avautuminen "mikä lapsissa ärsyttää" :D.

      Mulla on juu saman ikäluokan taapertaa suunnilleen. Siksi näitä onkin niin viihdyttävää lukea. Mä ihan oikeasti joskus haistan savun kun lapsi kiipeää kymmenennen kerran kymmenen minuutin sisään pöydälle. Kerran kannoin kaikki keittiön tuolit makkariin ettei se kiipeiäis pöydälle. Aamulla ongin päivävoiteen ja ripsivärin vessanpöntöstä. Vittuuksissani purin hammasta ja heitin isännän hammasharjan sinne vessanpönttöön ja jätin sinne kun ärsytti niin hitosti eikä sitä lapseen voi purkaa että vituttaa.

      Poista
    6. ja pakko vielä lisätä, mä lapsettomana vielä luulin että uhma on sitä kun lapsi alkaa itkemään kun ei saa keksiä... Ajattelin aina että kyllä siitä selviää, pysyy vaan kovana. Kyllä oli järkytys kun tajusin että se uhma onkin äidin totaalista pinnojen kiristämistä, täydellistä tottelemattomuutta ja naureskelua päälle. Kaikkein pahinta on varmaan se että meillä ei kunnon uhma varmaan ole edes alkanut vielä... Tää on vasta alkusoittoa.

      Poista
    7. Mä en osaa oikein kaunistella sanojani, kiva että joku tykkää :D
      hahahaha vähän ehkä nauroin mielikuvalle sun miehestä joka löytää hammasharjan pöntöstä:D

      Ja tää uhma taitaa tosiaan olla vaan tyyntä myrskyn edellä. Mä tuun olee ihan rikki. Olisikin kyse vain siitä että itketään kun ei saada herkkuja:D

      Poista
  3. Mua huvitti suunnattomasti tuo "ihmisperse"-kuvaus, sen fb-noston takia tänne ekaa kertaa löysinkin :D Todellakin ymmärsin, ettei se ollut lapsen haukkumista, vaan väsyneen äidin ilmaisu uhmaryöpytykseen. Itselläkin juuri pari vuotta täyttänyt tyttö ja vaikka hän on maailman rakkain, kyllä mäkin oon pari kertaa paennut kylppäriin purkautumaan itsekseni. Ei tähän vaan voinu valmistautua etukäteen. Kovasti jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha huh ja kiitos synninpäästöstä juurikin noin olin sen tarkoittanut. :) jep joskus ob hyvä paeta kylppäriin kiljumaan.. joskus sinne tekee myös mielelläni unohtua:D rakkaitahan nämä ovat vaikka ärsyttävän osaavat olla. Tsempit sinne!! <3

      Poista
  4. I feel you! Ajattelin voi apua kun meidän tytöllä alkoi uhma. Mutta sehän olikin vasta alkulämmittelyä. Tämä meidän herran 2,5v uhma onkin sitten sellast lajia että lähtee järki. Meillä siis tällä hetkellä uhma kertaa kaksi,tyttö 3,5v ja poika 2,5v. Koht mul ei oo enää hiuksia mitä repiä 😂 mutta silti niin rakkaita pikku känkkiksiä ovat ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhea teillä on varmaan siellä hyvin mielenkiintoista:D
      teidän kuopus onkin sitten lähes meidän oltsun ikäinen joka jouluna on 2 v 4 kk:) tsempit sinnekin <3

      Poista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9