FARKKUTAKKINEN HULDAHUOLETON

| On
3.5.14

Mä olen vähän sellainen huldahuoletonmutsi.
Tietyissä asioissa täysnatsi.

Koen tärkeäksi pienelle ihmiselle tutut rutiinit ja rytmit, joita meillä on noudatettu jo alta puolen vuoden.
Toki, nyt kun on niitä seurattu jo vuoden päivät, 
voi joskus höllätä ja helposti palata taas tuttuun kaavaan, mutta pääsääntöisesti meillä on tututjutut.
Viidesti ruokailu, päiksyt, pesut ja muut tiettyyn kellonaikaan.

Suosin kotimaista ja joskus tohdin jopa luomua ostamaan,
hatutan itsetehtyä ruokaa ja jokapäiväistä salaattiannosta sekä välttelen eineksiä.
Hedelmiä ja marjoja, koen ne kaikki tärkeiksi.

...Siitä huolimatta huldahuolimattomana en jaksa niistä stressata.
Aina ei vaan jaksa tapella lapsen kanssa siitä viidesti märehditystä kurkunpalasta, että se on syötävä.
Tässä kiireen keskellä ei myöskään aina jaksa tehdä kahdesti päivässä lämmintä kotiruokaa, 
eikä aina ole eilisillalta jäänyt jämiä.
Silloin huldis tyytyy antamaan lapselle pilttiä, aatelkaa!

Minähän päätin myös, että pienen ihmisen ei tarvitse turhia herkkuja herkutella.
Pääsääntöisesti näin onkin, mutta joo, kyllä meillä rusinoita toisinaan syödään, kuin myös muumikeksejä.
Naksuja, joskus ehkä muutama Puuha-Pete nami eksyy tahmaisiin sormiin.

Hedelmien ja marjojen syönnissä meillä ei ole ongelmaa.
Poika syö niitä mieluusti, niin puolukoista mansikoihin kuin limestä banaaniin.

Rakastan pojan kanssa hengailua.
Miten se edes ikinä oppisi missään olemaan, jos ei sitä mihinkään mukaan ottaisi?
Puistoissa on kiva luuhailla että kahviloissa.






Äitinä pyrin olemaan rentomutsi kireällä pannalla.
Pitkälti mennään lapsen ehdoilla, mutta loppupeleissä vanhempi sanoo viimeisen sanan.
Siinä missä poika on ilmetty isänsä on luonne valitettavasti äitiä.
Ja kaksi minunlaista on toisinaan saman katon alla ihan liikaa.

Minä olen sitä mieltä, että koti on se paikka missä jokainen tunne on lupa näyttää, 
jokaisella, meillä aikuisilla tietysti pienellä suodattimella.
Koti on turvapaikka.

Pahoitan kyllä mieleni menettäessäni hermoni totaalisesti ja huutaessa pojalle,
mutta silloin nappaan pojan syliini ja pyydän anteeksi.
Äitikin on vain ihminen ja joskus äidilläkin on vain huono päivä.

On kivaa heittäytyä, juosta kilpaa taloa ympäri, pomppia lapsenlailla trampoliinilla,
kiljua ilosta ja kieriä nurmikolla.
Joskus on kivaa katsoa liikaa telkkaria.






Maailmaan ääntä mahtuu.
Joten oli sitten minkänäköinen täyteen tupattu kauppa pahanen, 
missä dudezki päättää heittää keitettyspagettiraivarinsa, niin raivotkoon.
Minä en lahjo hiljaiseksi, se on sitten ihan loputon suo.

Että sen kun katsotte paheksuen äitiä, 
joka lapsen huudosta huolimatta tyynen rauhallisena jatkaa ruokaostoksiaan.




Rakastava ja huolehtiva.
Vaikka se onkin toisinaan totaalinen piikkipersiissä,
on se minun piikkini. Minun rakas piikkini.
Pussailen ja halailen, niin kauan kun se vielä antaa!




Joku syöttää eineksiä, toinen ei ja hän sitten on tietenkin ärsyttävä suorittaja.
On kestovaippailiaa joka täysimettää tappiin saakka 
ja siitä etenee soosit itse tehden ja pakastaen.
Tai kertokäyttövaippailiaa joka ei imetä päivääkään 
ja ostaa kaupan piltit heti kun sille on neuvolassa saanut siunauksen.
Nämä on nyt kärjistetyt kategoriat, ei sillä, etteikö näistäkin voisi olla mixatut versiot.

Itse en lähde allekirjoittamaan sanontaa, 
että jokainen äiti on omalle lapselleen paras, koska eivät kaikki ole. 
Jotkut eivät edes hyviä.

Mutta se, tekeekö soosit itse vai ei,
 imettääkö ja viettääkö ulkona vähintään puolet päivästä ei tee meistä yhtään huonompaa kuin toisesta.
Täytyy muistaa, että jokainen perhe on erilainen ja se mikä meillä toimii, ei välttämättä toimi toisaalla.

Harmi, kun siitä itsensä jalustalle nostamisesta ei kukaan edes tule antamaan mitalia.
Sillä, että haukut eineksiä välttävän äidin joka rakastaa kokata, ylisuorittajaksi, 
tai lapsensa kanssa mielummin sisätiloissa leikkivää laiskaksi,
tuskin itse voitat yhtikäs mitään.

Se, että täytyy pönkittää omaa äitiysegoa vähän piilosti kertoen, että sun tapa on aika huono,
lähinnä laittaa mut vain miettimään, että miksi sä olet noin epävarma itsestäsi?

Ja me kanssaäidit sitten löydetään itsemme vertailemassa netin syövereissä,
kuinka huonoja ollaankaan, kun ei edes pronssia voiteta.
Tajuamatta sitä, että jättämällä sen vertailun,
tekemällä niin kun on hyväksi meille todettu,
on se pokaali ihan jo kaikussa.
Onnellinen lapsonen. 


Tämäkin on kuitenkin sellaista lajia missä pärjää ihan sellaisella perus maalaisjärjellä,
ei ole mitään ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä. Sellainen kultainen keskitie on hyvä.
Tärkeintähän on, että lapsi kasvaa, on terve ja on rakastettu.
Jos ne kriteerit täyttyy, en usko, että ihan huono äiti olet ollenkaan.
Luomuilit/kestoilit/ulkoilit/imetit tai et.



Mä tiedän olevani hyvä mutsi,vaikka toisinaan menetän hermoni,
sorrun eineksiin, jäädään sisälle möllöttämään
Ja taas toisinaan ylisuoritetaan.
Mä tiedän sen siitä, miten poikani mua katsoo.


Piste.

ja ps, millainen mutsi sä olet?
15 kommenttia on "FARKKUTAKKINEN HULDAHUOLETON"
  1. Ihan loistavaa tekstiä, mulla ei lisättävää :)
    Mäkin saan nyt sanoa että oon hyvä mutsi! En suorittaja enkä sen vastakohtakaan. Rutiinit löytyy, mutta myös hölläystä. Pipo ei kiristä, mutta ei se tuulessa poiskaan lennä. Tää mutsi pyrkii kans kultaiseen keskitiehen ja maalaisjärkeen :) Hyvä me! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä me! ❤ Olipa muuten harvinaisen hauskasti muotoiltu tuo sun lausahdus, vähän naurahdin "...eikä tuulessakaan pois lennä" :D ihanaa, kiitos<3

      Ps, kiva että oot takaisin! Miksi et löydy mun seurannasta? Täytyy hetimiten korjata asia! ;)

      Poista
    2. Hih! Enpäs tiedä, mutta kiva kun korjasit ;D

      Poista
  2. AAMEN!! :D Ja tuo, että "jokainen äiti ois lapselleen paras" on oikeesti aika potaskaa minustakin, vaikka oon tainnu sen useampaan otteeseen omassa blogissa mainita..tiiäkkö jauhaa siitä kuinka jokainen äiti tietää mikä lapselleen on parasta jne.. ei se aina ihan niinkään mene. Fiksu sinä! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan itsekin olen kyseiseen sananvarteen syyllistynyt mutta tarkemmin pohdittuna sehän on ihan täyttä paskaa mihin jokainen narkkiäitikin voi sitte suojautua "noku oon mä paras äiti omalleni.."
      .. No et sä kyllä ole.
      Mutta siis näin normaalitilabteissa missä lapsella kuitenkin on hyvä olla niin varmasti on paras sille omalleen.

      Fiksu onkin adjektiivi mikä harvoin mua kuvastaa(:''D) kerrankin näin, kiitos <3

      Poista
  3. Ihana postaus! <3
    Ja minkälainen äiti täältä löytyy.. Lasten ikähaarukka on mulla vauvasta teini-ikäiseen (3 lasta siis kuitenkin "vain", heh). Musta tärkeintä on olla läsnä ja "tavoitettavissa" eikä vain fyysisesti paikalla, "rajat on rakkautta" -sanonta on musta aika hyvä myös eikä todellakaan maalaisjärjenkäyttäminen kasvatuksessa ja lastenhoidossa ole kiellettyä ;) Kaikkine uhmineen, kiukkuineen ja jopa murkkuoireineen ovat nuo tärkeimpiä maailmassa. Pitäisi vaan osata aina nauttia just siitä hetkestä mitä eletään, eikä haikailla mennyttä tai odottaa tulevaa. Oon sun blogiasi lukenut jo jonkunaikaa, ja mun mielestä sä olet just sellanen äiti - ja musta se on tosi hieno juttu! Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne, ja terkut myös hurmaavalle pellavapäälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa ja allekirjoitan joka kohdan. Pitäisi itsekin vielä useammin muistaa olla aidosti läsnä :) tulipa hyvä mieli sun kommentista, kehuineen kaikkineen mutta eniten ehkä siitä millainen viisaus ja rento mutta napakka ote äitiyteen tästä välittyi. Kiitos kommentista ja anteeksi että vasta vastaan, on jäänyt huomaamatta:( ihanaa kesää teidän perheelle<3

      Poista
  4. Ihana teksti ♡
    Ittellekki tulee välillä niin huonoäiti-olo, jos annan pojalle pilttiä, jos en jaksa mennä sateella ulos leikkimään, jos ärsyttää, jos en sitä ja jos sitten tätä ja voivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut onneks ne on ihan turhia fiiliksiä<3

      Poista
  5. Tää on netin persepuoli, täytyy aina state the obvious, että "Ei jokainen äiti oo lapselleen paras, esim narkkimutsi". Koska muuten tulee joku ja haluu huutaa, että mites sellanen joka kasvattaa kakaransa pirillä. Huoh. :D Onneksi kuitenkin valtaosa äideistä pystyy huolehtimaan paitsi itsestään, niin myös minionistaan, omalla tavallaan. Ihanana farkkutakkisena huldiksena, tai vähän takakireämpänä yksilönä. <3

    VastaaPoista
  6. Ihania ootte! <3 Käy kurkkaa haaste mun blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 joo huomasinkin sen! Oon sen kerran tehnyt mutta voisi toteuttaa uudelleen joku päivä :)

      Poista
  7. Mahtava teksti jälleen kerran! Miten sä osaatkaan pukea ajatukset niin hyvin sanoiksi :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en mä tiedä, kun musta tuntuu että mä olen niin huono pukemaan ajatukset sanoiksi :D mutta kiitos, kiva kuulla että tykkäät :)

      Poista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9