Risoton kohtalo ja sillisalaatit

| On
19.3.14

Onnellinen.




En varmaan ikinä ennen ole ollut  näin tyytyväinen elämääni.
Meillä on elämäntilanne hyvin hektinen tällä hetkellä ja arki on aika selviytymistä.
Lainaa ja laskuja maksellessa muistaa miksi sitä työtä tekeekään.
Juostaan töissä läpsystä vaihtoon ja siinä sivussa hoidetaan poikaa kotona.
Omakotitalossa ei koskaan hommat lopu ja rahat on koko ajan tiukilla.
Mutta mä olen onnellinen
Mulla on ihana mies joka osaa aina toisinaan yllättää,
 huippu huumorintajun omaava poika,
maailman hienoimpia ihmisiä ympärillä, jotka muistuttavat mua kuka Minä olen. 
Vanhempiakaan ei voi valita mutta mulle on niistäkin siunaantunut aika huippu tyypit.
Oliverilla on myös hienot kummit, isovanhemmat, enot, sedät ja tädit.

Summasummarum me ollaan ympäröity mahtavilla tyypeillä.
Vaikka arki on hektistä ja aikamoista selviytymistä 
eikä voimavaroja ole oikein mihinkään ylimääräiseen,
ei olla paljoakaan miehen kanssa vapaalla samaan aikaan
 ja taloudellinen tilanne on mitä on, niin voin sanoa olevani oikein onnellinen.
Se on ne pienet jutut.



Tämän aamun onni olit pitkät aamu-unet kun mies nousi pojan kanssa.
Niillä oli koko aamu taas yhtä urpoilua, kuten kuvasta huomaa.
Paita on Oliverin yökkis, kunnon väri/kuosi-oksennus, 
kun suunnittelija ei osannut valita väriä niin iski sitten kaikki.
Housut on mun vanhat ja nykyään Oltsun nuken omat.
Nukke sai nakuilla ja Oltsu pultsaroida. 
Boysboys..

Oliver sai nuken mummulta, kun tykkäsi nukkeja siellä hoitaa.
Kotona se ei ole paljoa napannut,
mutta aina mummulla kyläillessä on leikkirattaat ja nukke tärkeitä.

Kuten aiemmin sanoin suvaitsevaisuus-postauksessa,
homoja ei kasvateta.
Vaikka kuiskisin repeatilla vaginaa pojan korvaan iltasatujen sijaan
ja piirrettyjen puolesta näyttäisinkin kuvia naisten sukupuolielimistä,
niin homo siitä voi silti tulla.
Ei siitä homo tule sen takia,
että jos annan leikkiä nukeilla, tai leikkiä kotia.
Tai jos puen päälle pinkkiä, 
annan ostaa ensimmäiseksi pyöräksi Hello Kittyn,
tai suon sovitella äidin korkkareita.
Tai jos en tukkaa saksi.
Eikä se myöskään tarkoita sitä etten olisi ylpeä pojastani.
Että olisin halunnut salaa tyttöä.

En myöskään tyrkytä sukupuolineutraalisuutta,
pakota leikkimään niillä barbeilla
tai pukeutumaan mekkoihin.
Kyllä meillä suositaan legoja ja autoja,
mutta jos vastasuudessa Oliver haluaa jotain jonkun tyttöjutuksi luokittelevaa,
sen hän saa.

Minä olen saanut kasvaa niin,
että olen saanut tehdä omat valintani itse.
Tyylistä koulutuksen valintaan.
Suon sen lapsellenikin.

Toivon myös,
että Oliver tavoittelee unelmiaan ja onnea.
Oli se sitten kenen kainalossa tahansa.




Mua kyllä naurattaa nää kuvat.
Halvat on poikien huvit.

En tiedä ehtikö joku jo eilen ärsyyntyä mun bannerin jatkuviin muutoksiin,
mä en oo vieläkään tyytyväinen.
Koitan tänään keksiä siihen jotain..

Heräillessä poikien riekkumiseen,
siemailin aamukahvit ja ryhdyin tositoimiin.

Risotto onnistui ihan hyvin ensikertalaiselta,
mutta pieni kärtsyn sivumaku jäi leijumaan noin jokatoisella lusikallisella.
Siinä vaiheessa kun lisäsin viiniä niin se otti vähän pohjaan.
Ehkä ens kerral sit!





Anteeksi äidin meikittömästä naamasta ja sutturatukasta,
pitihän sitä viiniä lasillinen rohkaisuksi juoda;)



16 kommenttia on "Risoton kohtalo ja sillisalaatit"
  1. Mä niiiin tykkään tästä sun blogista!!! Missä sä muuten oot duunissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) en tiedä mikä ahdistus mulla on tän suhteen just meneillään.. Oon Lohjan lidlissä :--D

      Poista
  2. Tää sun blogi on kyllä tosi piristävä. Tykkään tyylistäs! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiva kuulla, kiitos paljon sulle!:)

      Poista
  3. Tää on kyllä niin kiva ja onnistunu blogi! :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin tykkään susta ja teistä ja tästä blogista <3. Ihanan miehekäs tyyli Oltsulla ;). Ja täällä samaa blogiahdistusta, kai se kuuluu välillä asiaan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos, meki tykätään teistä <3
      Tyyli on tosi katu-uskottava;)
      Ja kai tää ahdistus on ihan tuttua kaikille :)

      Poista
  5. Ihana Oliver :D ja täällä myös yksi teidän FANI !!!

    VastaaPoista
  6. Voi ei kun tuo Oliver on niin ällönsöpö ihana tuitui !:D aina tuituittelen mielessäni ku käytte kaupassa, hehe. :D terveisin stalkkeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD nauroin ehkä ääneen.
      Missä me ollaan oltu kohteena? :D

      Poista
  7. Jännä että vielä nykyäänkin arastellaan ostaa pojille nukkeja ja tytöille autoja. Mä miellän, että lapsi käy leikin avulla läpi asioita, jotka kuuluu aikuisuuteen. Lapsi katsoo mallia, miten äiti tai isä hoitaa pikkusisarusta ja paijailee nukkea samalla tavalla kuin äiti tai isä paijailee vauvaa. Jos isä ei hoida vauvaa tai perheen sisällä sitä pidetään äidin hommana, niin minkälaisen erimerkin poikalapsi saa? Sen vuoksi mulle oli alusta asti selvää, että pojalle ostetaan leikkikeittiö ja nukke vaunuineen. Mä todella toivon, että jos mun lapset tahtoo joskus omia lapsia, niin myös mun poika pystyy luontevasti hoitamaan lastaan alusta lähtien. En mä sano etteikö pojista voisi tulla hyviä isukkeja ilman nukkeleikkejä, mutta nukkeleikkien kieltäminen tai niiden leimaaminen tyttöjen jutuiksi opettaa pojille, että lasten hoitaminen on akkojen hommaa. Vanhempien asenne ratkaisee. Hurjastihan tässäkin jutussa on tultu eteenpäin, mutta ei tarvitse hirveästi miettiä miksi osa nykypäivän isukeista on nihkeitä sen suhteen, että jäisivät hoitamaan lapsia kotiin äidin sijasta. Ehdotus kotihoidontuen jakamisesta tasan kummallekin vanhemmalle sai aikaan raivokkaita keskusteluja. Vedettiin esiin "mun mies ei halua" ja "mun miehellä on parempi palkka kuin mulla, ei se voi jäädä kotiin" - tyyppisiä perusteluja ja unohdettiin kokonaan se tosiasia, että jos miehet jäisivät enemmän kotiin hoitamaan lapsia, ei naisten palkkaaminen olisi enää mikään riski. Mahdollisimman samanlaiset työurat voisivat mahdollistaa samansuuruisen palkan. Toki jonkun sukupolven täytyy olla se, joka hetkellisesti kärsii siitä, että perheen tulot on pienemmät silloin kun äiti käy töissä ja isä on kotona, eikä ainakaan meidän sukupolvi tunnu haluavan olla se uhrautuja. Olipa sekava mielenilmaus, mutta tää asia vaan joka kerta saa mut kiihtymään hitusen. ;) Vähän sama juttu tuntuis olevan värien kanssa. Mun pojan lempiväri oli pitkään pinkki ja hän halusi välttämättä pinkit tennarit kun vaihtoehtoina oli vihreä tai pinkki. Ratkaisu herätti kummastusta. Sain kuulla, että lastani tullaan varmasti kiusaamaan pinkkien kenkien takia. Pohdiskeltuani asiaa totesin vain, että autan mielummin lastani kasvattamaan niin vahvan itseluottamuksen, ettei hän lannistu typeristä kommenteista. Jos mä sanoisin lapselle, että ei laiteta niitä pinkkejä kenkiä päiväkotiin kun joku voi kiusata, niin enkö mä silloin opettaisi, että muut saa sanella millainen lapsi saa olla ja millaisista asiosta on lupa tykätä.


    Pointtini oli, hyvä Salla ja hyvä Oliver, nukkeleikit pojilla on enemmän kuin jees! :D

    Ja ruokakin näyttää hyvältä! :D Oot saanut musta uuden lukijan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ei voida jaotella sukupuolen mukaan millä lelulla saat leikkiä.
      Oli ihana lukea kommenttiasi! Paljon samoja ajatuksia mullakin.
      Toi kotihoidontuen jakautuminen olisi musta hienoa. Mutta kyllä mäkin mietin heti että miten me asuntolaina ja 2 autoa maksetaan mun tuloilla ennen kun saan toisenlaista työtä.
      Mutta silti musta se olis hienoa, mutta itse kannatan sitä että perhe saisi itse päättää mikä olisi paras ratkaisu heille, haluaako mies edes jäädä?
      Toki sitten niissä perheissä joissa äitikään ei oikein haluaisi jäädä onkin tenkkapoo.
      Hankala sanoa mikä olisi fiksuin mutta kannatan myös isiä rohkaistumaan jäämään kotiin.

      Kiitos kommentista! Pisti ihan miettimään;)
      Ja tervetuloa <3

      Poista
  8. Opiskelen Lastentarhanopettajaksi, ja mitä harjoitteluissa olen nähnyt, niin pojat leikkivät yhtä lailla nukeilla ja pikkukeittiössä kuin tytötkin. Hyvä vaan niin, eikä sen perusteella ketään homoksi kannata sanoa. Hyvä, että sulla on avoin asenne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ennen äippälomaa päiväkodissa pientenryhmässä töissä ja kyllä siellä eniten kotileikkejä kulutti pari vuotias poika;)
      Musta on muutenkin kurjaa että joku lokeroi vieläkin värit ja lelut sukupuolen mukaan.
      Koitan olla avoin kaiken suhteen :)

      Poista

Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9