Image Slider

TYTTÖ VAI POIKA?

| On
23.4.17
20+0, puoliväli. Ihan hullua miten tämä kolmas raskaus vain roikkuu mukana ja aika menee ihan älytöntä vauhtia. Kahden yön päästä on jo rakenneultra!



Kuten aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin, olen tällä kierroksella ollut ihan kujalla että kumpi sieltä mahtaa meille tällä kertaa tulla. En ole osannut ostaa vauvalle mitään, kun aiemmin mulla on ollut täysin vahva intuitio kumpaa sukupuolta tuleva vauva on ja molemmilla kerroilla fiilis (sekä raskausoireet) ovat pitäneet paikkansa. 

Tämä raskaus on ollut hyvin samankaltainen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuin Viviania odottaessa, joka oli kaikkien testienkin mukaan selkeästi tyttö. Pahoinvointi on ollut kyllä paljon kamalempaa ja pitkäkestoisempaa kuin edellisellä kerralla. Oireiden perusteella voisin veikata tyttöä ja kaikki muutkin meille veikkaa tyttöä, mutta en tiedä mihin oma vahva poikafiilis perustuu. Toivonko alitajuntaisesti poikaa? 

Niin tai näin, tulee lapsemme todennäköisesti jäämään nimettömäksi. Ossi on meinaan luonnonlahjakkuus vääntämään jokaisesta nimestä ihme väännöksiä. tätä luokkaa: Edith "Miksei Delete". Se on oikeasti mahdoton, luulen että päätän nimen enkä kutsu sitä ristiäisiin.



Vauva.fi testin mukaan odottaisin poikaa mutta kiinalaisen kalenterin mukaan tyttöä. Toisaalta odottaessani Oliveria kiinalainen kalenteri ennusti tyttöä myös, kuin myös Vivianin kohdalla. Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla. 
Jos vatsasi ei näy takaapäin, on vatsassasi poika. Jos vatsa leviää sivuille niin tyttö.
Jos ovulaatioaikana niin poika. Jos olitte yhdynnässä pari päivää ennen ovulaatiota, on vauva tyttö. 
Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.
Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.
Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.
Tytön odottajat eivät huomaa eroa. Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. 
Nopea kasvu viittaa tyttöön. Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. 
Jos vauhti kasvaa saatte pojan. Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aikaisemmin, odotat tyttöä. 
Jos syke on alle 140 on vauva poika, jos yli niin tyttö. (olen kotona saanut nyt kolme kertaa alle ja kolme kertaa yli)
Kiukkuisuus kertoo tytöstä. Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa.
Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.
Jos linea negreaa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.
Jos näin ei ole, on tulossa poika. Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. 
Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta ei näin ole.
Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä

10/ja jos ottaa kiinalaisen kalenterin sekä maya-intiaanien ennustukset huomioon niin tilanne olisi 11/10. Vauva.fi-testissä oli paljon samoja kysymyksiä kuin yllä listaamani. Tästä voit käydä kurkkaamassa samaisen testin, jonka aikoinaan täytin odottaessani Viviania.

Olin kyllä aidosti yllättynyt "testituloksista". Jotenkin arvelin, että tyttöoireet veisivät näissä ihan kuus-nolla. Eihän nämä mitään todellisuutta tietenkään kerro, mutta on näitä aina kiva tehdä ja pohtia. Aiemmissa raskauksissa on myös nämä legendaksi kutsutut oireetkin pitänyt aina paikkansa. Mutta jaa'a saas nähdä mitä tiistaina selviää vai pitääkö tyyppi kintut visusti ristissä. 

Mitä te sanotte? Onko meidän kolmas tyttö vai poika? 

Raskauskuulumiset

| On
17.4.17
Vaikka luulisi tämän raskaanaolon olevan jo tuttuahuttua, niin kyllä se vain joka kerralla on yhtä jännittävää, pelottavaa ja kutkuttavaa. Tälläkin kierroksella on ladattuna jokaikinen raskausaiheinen sovellus puhelimelle, joita vähintään aina raskausviikkojen vaihtuessa täytyy olla lukemassa. Ei sitä todellakaan muista mitä milläkin viikolla siellä vatsassa tapahtuu.



Pari viikkoa sitten tunnistin ensimmäistä kertaa selkeästi potkut. Sitä ennen olin ajatellut, että mahassa saattaa liikkua vain ilmaa tms, mutta tällöin tunne oli päivänselvä. Ja kyllä ne pienet heiveröiset potkut tuntui taas niin liikuttavilta ja friikeiltä samaan aikaan. Ajatus siitä, että sisällä kasvaa ihan oikea ihminen joka kasvaa, liikkuu ja pissaa sun sisällä on ajatuksena niin absurdi. Niin ihmeellistä! Samalla niin ihanaa tuntea ja kokea kaikki tämä vielä yhden kerran. Koska nyt *sormet ristissä* tämä ihan tosissaan on viimeinen kerta raskaana.


Pahaolo on vihdoin ja viimein alkanut helpottamaan, kunhan en vaan syö mitään makeaa. Selkäkivut ovat alkaneet hyvin samanlaisina kuin aikaisemmissakin raskauksissa, eli pääsääntöisesti painottuu oikeanpuoleiseen alaselkään, joka heijastuu oikeaan jalkaan. Viime raskaudessa todettiin iskias heijastetta sekä oikean jalan lihasheikkous ja näiden takia en voinut varata oikealle jalalle painoa ollenkaan. Mitä enemmän maha kasvoi sitä suuremmaksi ja laajemmiksi kivut yltyi. Toivon, että tällä kertaa pysyisin työkykyisenä pidempään kun olisi tuo terassin rakentaminen haaveena. Ensivuoden häistä kun jo luovuttiin...




Pelko on kuitenkin ollut erilainen edellisiin raskauksiin verratessa. Oliverin kanssa en oikein osannut vielä pelätä mitään, Vivianin kanssa pelkäsin keskenmenoa ja sitä, voiko kaikki mennä vielä hyvin. Vaikka selkä sekä oikea jalka on ollut molempien raskauksien aikana pelkkä riesa, on raskaudet muuten sujunut hyvin, kuten synnytyksetkin. Minulla on myös kaksi tervettä lasta. Nyt kolmannen kohdalla huomaan pelkääväni ihan kohtuuttoman paljon,"kolmas kerta toden sanoo" ja että jotain hirveää tapahtuisi. Olenkin koittanut pitää itseni superkiireisenä, eikä näille ajatuksille ole ollut viimeaikoina ihan hirveästi tilaa ja toivon, että viimeistään rakenneultran jälkeen sekä kun voimakkaita säännöllisiä potkuja alkaa tuntumaan, nämä ajatuksetkin jäisivät kokonaan. 




Hankintoja ei olla tehty vielä ollenkaan vauvalle, mikä on musta ihan kreisiä! Luulen sen johtuvan siitä, että tällä kertaa mulla ei ole vahvaa fiilistä vauvan sukupuolesta. Oliverin ja Vivianin kohdalla olen molemmista ollut ihan varma jo plussatessa ja kummallakin kerralla osunut oikeaan, mutta kerron näistä fiiliksistä myöhemmin lisää. Neuvolakäyntejä on ollut tähän mennessä vasta kaksi ja koska aiemmat raskaudet ovat sujuneet mutkattomasti, tulee niitä jatkossakin olemaan melko vähän. Painoa taisi olla noussut n.5 kiloa ja paineet ovat matalat, niin kuin mulla yleensäottaenkin.

Noin muuten minusta tuntuu, että tämä kolmas raskaus menee jo suht rutiinilla ja sitä välillä itsekin unohtaa olevansa raskaana. Tuntuu, ettei myöskään ketään enää jaksa raskaus kiinnostaa, hah. Itsehän en jaksa odottaa synnytystä ja että pääsen taas nuuhkimaan vauvantuoksua. Tällä viikolla tulee jo puoliväli täyteen, ihan hullua miten äkkiä aika menee!


Kovasti haluaisin enemmän päivitellä raskauskuulumisia ja muuta, mutta kolme työtä, kaksi lasta, yksi koira ja miehen vuorotyöt verottaa nyt sen verran, että jostain päästä on höllättävä. Toivotaan, että kuitenkin pian helpottaa ja pääsisin pitkästä aikaa kuvailemaan videotakin!

FOR MINIS AND MOMMIES- LASTENVAATEMALLISTO sis. lapsimessuliput arvonnan

| On
14.4.17




Ensinnäkin, anteeksi ihan järkyttävästä otsikkomonsterista.

Instagramissa monet ovatkin varmaan jo nähneet vilahdukselta kuvia päivästä, kun olimme For minis and mommies:n tulevan ENSIMMÄISEN lastenvaatemalliston kuvauksissa. Päivi oli järjestänyt aivan ihanan päivän huikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa, enkä kestä miten hienosti lapset jaksoivat olla. Meistä pidettiin niin hyvää huolta, kun Raikastamo tarjosi poppoolle mehut sekä limpparit ja Hanna Gullichsen oli kumppaninsa Joonas Laurilan kanssa loihtinut pöydän koreaksi ja Joonas kokkaili meille suoraan pannulta omeletteja. 




Moni varmaan teistä tietääkin, että olen syksystä asti käynyt auttelemassa Päiviä ja meillä on tossuja löytynyt Päivin alkutaipaleilta asti, ajoilta kun hän harrasteli tossuja iltapuhteiksi päivätöidensä ohella. 

Päivin tossut tavoitti nopeasti hurjan suosion (eikä suotta) ja jo alle vuodessa hän jätti päivätyöt päiväkodissa ja iltapuhteet lastenhuoneessa vaihtui kokopäivätyöksi liiketilassa. Edelleen Päivi tekee ison osan tuotteista alusta loppuun itse, mutta joidenkin tuotteiden valmistukseen hän saa apua alihankintana parilta muulta pienyrittäjältä. Jokaisen tuotteen hän kuitenkin viimeistelee itse.  Koen olevani etuoikeutettu päästessäni seuraamaan vierestä For minis and mommies:n jatkuvaa kasvua ja sitä, miten lahjakas Päivi onkaan. Vielä kun hänellä olisi aikaa toteuttaa kaikki upeat ideansa ihan käytännössä! Ihanaa, että vihdoin myös tähän hänen pitkäaikaiseen haaveeseensa on vihdoin saatu rutistettua aikaa ja ensiviikon lapsimessuilla nähdään hänen  ja lastenvaatesuunnittelija Iina Torpakon kanssa yhteistyössä toteutetut vaatteet.



  
KUVA: ANNIKA LIINANKI

  
KUVA: ANNIKA LIINANKI

  
KUVA: ANNIKA LIINANKI
Kolmesta asiasta Päivi ei jousta, tuotteen laadusta, eettisyydestä sekä asiakaspalvelusta. Tulevan malliston kangas on Ökö-tex sertifikoitua Suomessa kudottua 100% puuvillaa. Vaatteet tulevat siis olemaan 100% Suomessa valmistettua!

Paitoja tulee olemaan mustina, harmaina, valkoisina sekä mustavalkoraidallisina, joihin on mahdollista valita vaaleanpunainen tai minttu kaulus. Monelle on varmasti tuttuja For minis and mommies:n rusetit hakaneulalla, mutta näistä paidoista on tulossa nappikiinnitteinen versio, joka sopiikin perheen pienemille paremmin. Ruseteista tulee värivaihtoehtoina ainakin minttu sekä musta. Irroitettavuuden ansiosta  voit ostaa vaikka molemmat värit rusetteja tai kauluksia ja vaihdella fiiliksen mukaan sekä ottaa pois pestessä vaatetta. Paitoja löytyy kaulus- sekä rusettiversiona 74/80-110/116. 

Salopette shortsit sekä hame tulee mustana sekä harmaana. Molemmissa menee takaa henkselit ristiin ja edessä on nappikiinnitys. Housunlahkeiden resorien ansiosta housuja on mahdollisuus käyttää pitkänä- tai polvihousumallina. Housut ovat malliltaan vähän baggyt ja "haaremit". Siis ihan parhaat rennot kesäpökät, ja niin coolit!! Näistä tulee löytymään myös koot 74/80-110/116.

Raitaisesta shortsihaalarista tulee olemaan saatavilla koot 62/68-98/104 ja niistä kaikista löytyy nepparikiinnitys haaroista sekä olalta, joka helpottaa pienenkin ihmisen puettavuutta. Ja katsokaa nyt miten kauniilta se näyttää isommankin tytön yllä!

KUVA: ANNIKA LIINANKI

KUVA: ANNIKA LIINANKI

Siinä sellainen infoisku teille olkaa hyvät, ei se ole mikään salaisuus että olen ihan FMAM- fani :D Mää olen vaan niin ylpeä tuosta Päivistä, että saattaa mennä vähän roska silmään. Mitä te olette mieltä, löytyikö jo joku selkeä lemppari?

Me haluttaisiin vielä Päivin kanssa arpoa yhdelle teistä kahdet liput lapsimessuille, joten jos haluaisit tulla ja olet vielä lippuja kaverin kanssa vailla niin kommentoi alle, mikä vaate herätti eniten ihastusta. Muista jättää sähköposti tai erottuva nimimerkki! Arvonta päättyy pääsiäismaanantaina klo 23.59 ja lähetän tiistaina voittajalle liput sähköpostiin.

Itse olen messuilla Päivin osastolla 6f28 apurina ja lauantaina shoppailurundilla. Toivottavasti nähdään! <3

ps. instagramissa on myös arvonta vielä huomiseen, jossa yksi voi voittaa liput messuille! @sallaoona

PERUTAAN HÄÄT

| On
2.4.17
Raskauden julkaistamisen jälkeen monet ovat tulleet kysymään, että kuinkas meidän hääsuunnitelmien käy, vieläkö niitä ensi vuoden kesänä tanssitaan. Hääsuunnitelmat ovat nyt toistaiseksi jäissä, mutta se on varmaa, ettei niitä 2018 vuonna juhlita.



Suunnitelmana oli kuitenkin, että tiukka säästäminen alkaisi nyt sekä tehdä töitä ensi vuoden kesään asti. Jo siinä tulee iso kuilu budjettiin, kun yli vuoden sijaan ehdin tehdä töitä yli puolet vähemmän, ennen äitiyslomalle jäämistä.

Vauvan tulo ei aiheuta vain tulojen pienentymistä, vaan myös menojen suurentumista. Ajankohtaiseksi tuli uuden auton osto, johon mahtuisi ja saisi takapenkille kolme istuinta. Olin myös ehtinyt myydä kaikki Vivianin vauvatarvikkeet, joten niidenkin kanssa on tehtävä uutta ostoslistaa.



Vauva olisi häiden aikana alle vuoden, joten oli myös mietittävä haluanko oikeasti tärkeänä päivänä murehtia imetyksestä sekä vauvan tarpeiden täyttämisestä? Voisinko myöskään jättää vauvaa lähes kahdeksi päiväksi hoitoon hyvällä omalla tunnolla niin, että se ei vaikuttaisi omaan mielialaani? Tarkoitus oli kuitenkin juhlia häitä lauantaina pitkälle aamuyöhön asti ja vasta sunnuntaina mennä Ossin kanssa latailemaan akkuja ja hääyötä viettämään. 

Tiedän, että häitä voisi juhlia pienellä budjetilla mutta en tahdo. En tahdo tinkiä mistään tai tehdä kompromisseja koska tosiasia on, ettei minulla ole kiire naimisiin. Ollakseni rehellinen on myönnettävä, että haluan naimisiin juurikin niiden häiden takia. Sekä juridisista syistä. Me jaetaan jo yhteinen talous, lainat ja lapset eikä sormukset olisi tuonut meille muuta muutosta kuin yhteisen sukunimen sekä turvaa. Naimisiinmeno ei tee minusta onnellisempaa, rakastuneempaa tai "virallisempaa/oikeampaa" paria kuin mitä me nyt olemme. Aion astella alttarille elämässäni tasan kerran ja tahdon, että kun sanon tahdon ei siitä päivästä mitään puutu.

Että josko sitä sitten 2019 kesällä? ;)

kuvat Annina Segerman

NIPSNAPS

| On
5.3.17
Olen aina tykännyt pitkistä hiuksista pojilla/miehillä ja sen takia olen Oliverinkin kohdalla odottanut tukanleikkuun kanssa siihen saakka, että Oliver itse niin haluaa. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa aina aika-ajoin ehdotellut, että josko vähän leikattaisiin. Oliverin tukka on helposti takkuuntuva ja me molemmat aika laiskahkoja tukan harjaajia, tukka oli myös hyvin usein silmillä eikä Oliver kovin mielellään antanut pitää hiuksia kiinni. 

Tukka oli kuitenkin hänelle hyvin rakas, eikä hän tahtonut sitä leikata. Tämän asian suhteen olin sitä mieltä, että monesta asiasta minä päätän aikuisena mutta lasten hiukset ja pukeutuminen ovat sellaisia asioita, joihin lapsi saa ihan itse tehdä omat päätöksensä. Kyllä mulla usein kävi mielessä kun häntä tytöteltiin tai kiusoiteltiin pitkästä tukasta, että leikkaan sen ettei vain kiusattaisi, mutta tajusin joka kerta kuinka typerää se olisi ja miten vääränlaisen ajatusmaailman se loisi Oliverille. Eihän hänen tarvitse tukkaansa todellakaan leikata muita miellyttääkseen enkä minä siihen todellakaan pakottaisi, halusin että kun hän joskus tukkansa tahtoo leikata on se oltava hänen oma tahto eikä kavereiden, läheisten saati vanhempien painostamana. Ihanaa kuitenkin, että Oliver ei osannut yhdistää, että jotkut lapset tytötteli häntä pidemmän tukan takia vaan ajatteli, ettei ne muut vain tiennyt hänen nimeään (<3). 




Eilen kun katseltiin telkkaria Oliver yhtäkkiä kysyi voinko leikata häneltä palan tukasta. Sanoin, että en minä siitä mitään yhtä suikaletta silvo, että sitten leikataan kaikkialta johon hän yllättäen vastasi sitten että okei, leikataan mulle sellainen Zanen tukka. 

No saatoin hiukan sisäisesti nauraa mielikuvalle pikkulegon pystyssä liikkumattomasta tönöttävästä tammenterhotukasta, mutta käskystä harjasin Oliverin tukan selväksi, laitoin ponnarille ja kysyin kolmesti oletko varma ennenkuin napsasin monta senttiä pitkän poninhännän. Sen enempää en uskaltanut itse tehdä vaan lähdettiinkin suorintein parturiin.

Parturissa annoin kampaajalle ohjeeksi vain, että ei kiitos mitään pyhäkoulu-lookia mutta muuten pitkälti päätösvallan Oliverin käsiin. Jossain vaiheessa pyysin kampaajalta kuitenkin sellaista ananastukkaa, ilman kuitenkaan että ihan koneella nyhvättäisiin lyhyeksi, mutta kuitenkin niin, että Oliverilta aina välillä kysyttiin saako leikata vielä lyhyemmäksi.




Ja siis iik miten superihana isopoika sieltä kuoriutui. Vähän ollaan molemmat kaipailtu myös pitkää tukkaa, mutta samalla kun olen kovasti kehunut tätä lyhyttä tukkaa olen koittanut olla kuitenkin painottamatta, että tämä olisi millään tavalla parempi tai että pitkässä tukassa olisi ollut mitään vikaa. Pitkän tukan kaipuuseen olen vastannut vain, että sen saa kasvatettua takaisin ja että tukalla on kiva leikkiä kun se on uusiutuva luonnonvara. Mutta että lyhyt on nyt kiva ja ihana ja hän on kovin komea, mutta niin oli pitkälläkin tukalla. Niin tai näin, juuri hyvä tuollaisena kuin on. 

"Everything happens for a reason"

| On
28.2.17

Niin, harvoinpa ne asiat menee justiinsa sillein kuinka ne on suunnitellut menevän. Olin ilmoittanut töihin, että palaan kahden vuoden jälkeen helmikuussa. Tarkoitus oli hakata duunia omien sivutöiden lisäksi hulluna ensi vuoden kesälle asti, jolloin oli tarkoitus tanssia häitä. Oli tarkoitus säästää rahaa, koska en ollut valmis tinkimään mistään. Tänä kesänä aioin vihdoin kiertää festareita ja matkata uudelleen ystävän kanssa Amsterdamiin.

Sitten tuli outo tunne. Yhtenä ihan tavallisena iltana, ei mitään erikoisia oloja tai menkkojen poisjääntiä, kierto oli imetyksen takia niin ihmeellinen edelleen, että en ihmettelisi vaikka ne olisi parikin kuukautta poissa. Oli vain tunne.  Se tunne oli niin vahva, että se vei mut hyvin hämmentyneenä apteekkiin, josta palasin kotiin suoriltaan vessaan. Ei mennyt kuin hetki, kun tikkuun jo piirtyi todella selkeät kaksi viivaa. 

Ensimmäiset fiilikset olivat kauhunomaiset, ei oltu mietitty kolmatta jos ollenkaan niin ainakaan vuosiin. Todella pian kauhu muuttui peloksi selviäähän vauva ja tänään nt-ultran jälkeen toivon, että uskaltaisin vihdoin pelon sijaan aloittaa odottamisen. Ja jos kaikki menee hyvin, on meitä syyskuussa viisi.

"The best things in life come at the most unexpected moments"


Tukkani salat! sis. alekoodi Studio Luxosin Miialle

| On
4.2.17

Pidempään mua eri somekanavilla seuranneet ovat varmaan pistäneet merkille, että mulla on tukan väri tai vähintään sävy vaihtunut melko tiuhaantahtiin kahden vuoden sisällä. Ennen Studio Luxoksen Miialla käymistä kävin kampaajalla max. kerran vuodessa, mulla oli luonnonvaalea tukka ollut jo useamman vuoden ja otin niihin aina vain vähän raitoja. Vivian oli juuri syntynyt ja kaipasin jotain muutosta ja silloin tuntui paljolta jo se, että vaihdettiin mun lämmin luonnonvaalea tukka kylmän sävyiseksi, jossa kuulsi hempeä helmiäinen. Sen jälkeen päässä kävi tummanharmaa, pinkkiin taittava liila, siniseen taittava liila, laventeli, laventeli tummalla tyvellä, vaaleanharmaa, vaaleanharmaa tummalla tyvellä ja nyt viimeisenä operaationa on ollut saada mulle mahdollisimman vaalea tukka.



Kyllähän ihan paksuja väittäisin, jos sanoisin ettei tukassa ole tiuha värjäystahti ja värin vaihdosten välissä vaatineet vaalennukset jättänyt jälkeä. Tukka on ohentunut ja latvaa saisi leikata, mutta useasta vaalennuksesta huolimatta tukka ei ole katkeillut kuin ihan parista kohdasta ihan vähän. Tiesin ottavani riskin lähtiessäni blondaamaan tukkaa, mutta vaikka olen parin vuoden sisällä viihtynyt jokaisessa tukassa mitä Miia on minulle loihtinut, on vaalea vaan aina eniten minua. Voihan se olla että parin kuukauden päästä olen taas päättänyt toisin, heh. Kaikesta huolimatta on Miian rautaisella ammattitaidolla saatu mulle loihdittua kerta toisensa jälkeen upeampi tukka ilman, että tukka olisi kärsineen näköinen.

Miia vaalensi mun tukkaa mahdollisimman miedosti, koska tarkoituksena oli vaalentaa vain oma tumma tyveni, sekä purkaa latvasta vanhaa sävyä pois. Jokaisella vaalennuskerralla ollaan laitettu Olaplex vaalennusaineen sekaan ja se tehtiin nytkin. Olaplexin tarkoitus on hoitaa ja korjata hiuksen kuitukerroksen rakennetta, estää värikäsittelyn/vaalennuksen aikana hiuksen rikkisiltoja katkeamista ja samalla korjata jo katkenneita rikkisiltoja. 

Vaalennuksen jälkeen hiukset kuivattiin, leikattiin ja sävytettiin kevytvärillä, jotta tulos vaalennuksen jälkeen ei jäisi lämpimäksi. Kevytväristä valittiin vaaleita tuhkan ja helmiäisen sävyjä, että saatiin hiuksista mahdollisimman vaaleat ja viileät. Vaikutusajan jälkeen väri huuhdeltiin ja hiukset hoidettiin Olaplexin "toisella vaiheella". Lopuksi hiukset pestiin vielä Joico Color Endure Violet- shampoolla ja hoidettiin Joico Color Endure Violet- hoitoaineella.



Vaalea on hyvin vaikea saada pysymään viileänä, ilmansaasteiden sekä ihan suihkussa käymisen takia. On ihan putkistosta kiinni, alkaako tukka kellertämään vai vihertämään. Oma salaisuuteni hiusten ylläpitämiselle on se, että pesen tukan vain kerran viikossa ja käytän Joicon tuotteita, joita kampaamossakin minulle käytettiin. Hiuksia hellimään sain myös mukaani Olaplexin "kolmannen vaiheen" ja nämä kaikki heitän hiuksiini kerta viikkoon. Jotta saisitte ihan oikean kuvan mun tukan sävystä, on mun kasvokuvat otettu luonnonvalossa ja niitä ei ole muokattu ollenkaan. 

Studio Luxos on yksi harvoista kampaamoista, joissa on Joico-hoidot käytössä.


Itse olen ihan superhypertarkka kuka tukkaani saa koskea ja ehkä juuri sen takia olen nyt uskaltanut vähän turhankin usein istahtaa kampaamon penkille. Miian kanssa aika ei käy pitkäksi, vaikkakin meidän puhetulvan takia mun kampaamoajat on aina sijoitettava illan viimeiseksi kun ne tuppaavat venähtämään... Suosittelen siis parin vuoden kokemuksella lämpimästi Studio Luxoksen Miiaa <3 Ja hei, nyt helmikuun aikana Miialle varatuista ajoista saa -15% mainitsemalla varauksen yhteydessä SALLA15! Tässäpä vaikka mainio sauma varata aika tyttöystävälle ystävänpäiväksi tai äitienpäivälahjaa äidille kevääksi ;)


*tuotteet saatu näkyvyyttä vasten
*postaus toteutettu yhteistyönä Studio Luxoksen kanssa